Laitetaans tästä ensin musiikkia soimaan:
https://www.youtube.com/watch?v=nHTMYMz8LQQ

Niin. Katkeroituminen. Katsoin muuten Kummelin Jackpot leffan ja voin sanoa, että se ei ainakaan auttanut yhtään tähän meikäläisen oloon. Eli aloitetaan nyt näin sidenotella ensin. Huumori oli siitä kaukana ja se oli just sellaista niin perus suomalaisen ihmisen elämässään eteenpäin rämpimistä kuin vain voikaan olla. Vähän liiankin hyvin kuvastaa sellaista perinteistä rämpimistä, jota itsekin hieman oman elämäni kanssa olen joutunut harrastamaan.

Siis en nyt pahasti, mutta kun olisi mukava päästä jo elämässään eteenpäin ja lopettaa tämä rämpiminen. Olen kuitenkin koneinsinööri ja nyt opiskelen lentokoneasentajaksi, ikää on 26 vuotta ja en ole ollut päivääkään vakituisessa työssä. Kyllä se pistää vähän jo katkeroitumaan ja alkaa saamaan paukut loppumaan. Ei oikein enää jaksaisi.

Laitetaas seuraava kappale: https://www.youtube.com/watch?v=0DaInuaZz08

Siis minullahan on aina ollut yksi (monista) ohjenuoristani elämässäni, että minähän en katkeroidu. MINÄ PERKELE EN KATKEROIDU! Jokainen on oman elämänsä seppä ja jokainen tekee omanlaistaan työtään elämänsä eteen (tuli muuten ihan väärä kappale tähän väliin, kun tässä nyt pitäisi olla se rant part. Hetkinen... eli laitetaans vaikka tämä: https://www.youtube.com/watch?v=oAeotgCHL3E)

Niin... ja siis se ei ole minulta pois, jos toinen tai toiset tekevät töitä oman elämänsä eteen ja saavat sillä työllään sitten hyvän työpaikana, upean tyttöystävän ja muutenkin pääsevät elämässään eteenpäin.

Mutta kyllä nyt on pakko sanoa, että kyllä, minä katkeroiduin ensimmäistä kertaa elämässäni. Ja oikein kunnolla. Perkele, että oli oikeasti todella katkera olo ja teki sanoa ja huutaa, että tuo on minulta pois. Tuo kuuluu minulle.

Vaikka ei asia niin ollut. Ei se kuulunut minulle ja se ei ollut minulta pois. Niin mikä ja mistä minä katkeroiduin?

No katkeroiduin kaverin (laitetaanpas jotain ihan kunnon rankkaa nyt ja huomautuksena, että varmasti kovin moni ei varmasti pidä tästä, on nimittäin speedcorea: https://www.youtube.com/watch?v=Bt3SQ5Am1x0) facebook kuvista ja siitä kuinka hän oli laittanut kuvia sinne kuinka oli taas kerran kiilloittanut oman mustan bemarinsa kylkiä taas kerran kiiltäviksi. Se jotenkin vain napsahti ja oikeasti katkeroiduin siitä. Tiedän hänet, hän oli kaverin tapainen, kun olin ylä-asteella, mutta en kuitenkaan käynyt hänen luonaan ihan hirveästi. Tiedän, että hänellä oli lapsena aika köyhä perhe ja he elivät aika niukasti.

Olin myös sitten myöhemmin AMK aikoinani samaan aikaan koulussa kuin hän. Hän rakennuspuolella, minä konepuolella. Valmistuttiin samaan aikaan jne. Hän teki jotain töitä vähän aikaa ja jatkoi lisää opiskeluita ja ymmärtääkseni teki vielä toisen opinnäytetyön (seuraava: https://www.youtube.com/watch?v=iEI0WVI4cbM, joo kirjoittaminen on hitaampaa kuin lukeminen). Hän sitten työllistyi Rakennussuunnittelutoimisto Sormunen & Timonen Oy ja on siellä töissä. Sieltä sitten voitte käydä tutkimassa ja datamainaamassa, että kukakohan hän mahtaa olla niistä.

En tiedä hänen koulumenestystään, mutta veikkaan, että hän oli suurin piirtein saman tasoinen kuin minäkin, ehkä vähän heikommin meni joissain kohdissa. Silti hän työllistyy ja saa vakituisen työpaikan ja minä en. Minä, joka valmistui AMK:sta todella hyvillä arvosanoilla ja jolla oli intohimoa tehdä suunnittelutyötä. Vieläkin olisi...

Ja sitten hän vain menee ja työllistyy. Joo ei se niin yksinkertaista ole, että mennään vain ja työllistytään, mutta silti. Ja nyt muutama vuosi myöhemmin hän ajelaa jollain mustalla bemarilla ja kunnon leso sen suhteen. Sitten on minä, joka on tehnyt hartiavoimin töitä ja antanut lähes kaikkensa sen eteen, että pääsisi töihin tekemään niitä koneinsinöörin töitä, joita haluaa tehdä. Ja ei. Ei kun ei... Tässä sitä ollaan saatana vääntämässä paskalla tuntipalkalla kesätöitä Metso Mineralssilla ja herätään aina klo 4 aamuyöllä, että kerkeää ajamaan tunnin ja vartin töihin ja sieltä sitten takaisin.

Ja sitten on näitä, jotka vaan osteleevat uusia autoja ja kiillottavat niitä kaikki viikonloput, kun minä nukun aina pe - la yönä 16 tuntia ja nukun univelkoja pois.

Siis se vain jotenkin sain olon niin saatanan katkeraksi. Se on niin väärin, että aina kaikki ne, jokta eivät menesty koulussa ja joilla on paskat arvosanat eikä pahemmin into niitä töitä kohtaan joihin he valmistuvat saavat sitten töitä ja tällaiset kuin minä, jotka oikeasti haluaisivat tehdä kyseisiä töitä ja parantaa firmojen tuotteita ja kehittää niistä parempia, jotta asiakkaat olisivat tyytyväisempiä, niin ei sitten tällaiset kelpaa. On se saatanan perkele kumma, kun ei hyvä työntekijä kiinnosta, mutta sellaiset saatanan veltto paskahousu pellet kyllä kelpaa firmoille.

(seuraava: https://www.youtube.com/watch?v=BbAed6kHKWA)

Ja muutenkin, kun katsoo omaa elämäntilannettaan ja kaikkia muita, niin tässä on vain auttamatta jäljessä muista. Juurikin tämä yksi kaveri, joka näytteli sitä kiiltävää bemariaan facebookissa ja yksikin kaveri, joka näytteli facebookissaan taas kerran lomakuviaan kuinka hän on jossain missä lie ulkomailla nyt menossa ja kaikki muutkin sellaiset suoraastaan ala-arvoisesti koulun suorittaneet tyypit ovat sitten päässeet tällaisiin huippupalkattuihin huipputöihin ja vielä siis vakituisiin töihin. Siinä sitten, kun mietin asioita ja yhdistelin langanpäitä, niin tunnen muutamia DJ kavereitakin, jotka soittaavat Kotkassa ja Helsingissä jne, niin yksi heistä sitten mukavia hänen kanssaan jutellessani sanoi ihan, että heillä menee niin hyvin, että heidän ei enää tarvitse mainostaa itseään kenellekään vaan heitä pyydetään jo nykyään soittamaan kaikkialle. Niin kyllä se pistää kismittämään, että perkele miksi minä en saa vakituisia töitä? Mikä minussa on pielessä, että minä en saa vakituisia töitä, mutta sitten tällaiset perseilevtä alisuorittajat saavat huippupalkattuja huipputöitä? Miksi minut jätetään ulos vaikka varmasti tekisin parempaa jälkeä kuin kukaan heistä?

(Seuraava: https://www.youtube.com/watch?v=0DaInuaZz08)

Huoh... Ja siihen päälle nyt tänään sitten tuo Kummelin Jackpot elokuva, jonka katsoin. Plus kun mietti, että Jaajo ja Luokkakokous elokuva ja kuinka isot kävijä ja tuottoennätykset se on jo tehnyt niin...

...Minäkin haluan menestyä.

Ja perjantaina juttelin kanssa yhden Metso Mineralssilla olevan työntekijän kanssa, joka on ollut siellä, sanoiko hän, että 8 vuotta, niin hän oli Hallilla Patrialla aikaisemmin töissä, ja kun hänen kanssaan juttelin lentokonealasta ja kaikesta siihen liittyvästä, niin yhdessä vaiheessa, kun juttu siirtyi työllistymismahdollisuuksiin, niin hän vain paskaisesti naurahti, käänsi päänsä pois päin ja sanoin vittu niitä töitä ole. Hän sitten käänsi heti päänsä takaisin ja sanoi, mutta siis ei kannata luovuttaa ja kannattaa aina hakea niitä töitä.

Niin se vähän vain jotenkin laittoi miettimään, että opiskellaanko tässä taas alalle, jolta ei löydy töitä. Ihan siis vitun kiva...

Ja hänkin oli kuulema niin hyvä työntekijä siellä Patrialla, että he olivat soittaneet hänelle takaisin 3 tai 4 kertaa ja kyselleet, että tulisitko takaisin heille töihin. Hän kuitenkin halusi olla Metsolla töissä, koska tiesi, että sielläkin se toiminta alkoi kutistua pikkuhiljaa.

Niin kyllä sitä vain tuli katkeroiduttua. Ensimmäistä kertaa elämässään.

Minä teen niskalimassa töitä ja hartiavoimin, paremmin, tarkemmin ja tehokkaammin kuin monet muut tai edes monikaan vakituinen työntekijä eri firmoissa ja silti minulle ei tarjota töitä.

Se on väärin.

Niin kyllä sitä katkeroituu siitä paksunahkaisempikin ihminen ja sellainen kuin minä, että minua kyllä saa moukaroida ihan kaksin käsin ja olan takaa ja se ei tunnu minussa missään. Sen verran kovaa kyytiä olen saanut elämässäni, että ei mitkään pienet moukaroinnit enää tunnu missään eivätkä hetkautua, mutta jotenkin vain tuon sitten lopulta sai hierrettyä reiän lävitse meikäläisen paksusta nahkasta.

Että tältä se sitten näköjään tuntuu se katkeroituminen.

Huoh...

Eiköhän se ollut siinä. Oli vain olo, että oli pakko päästä kirjoittamaan tämä ja saada pois mielestä.

(Siitä seuraava: https://www.youtube.com/watch?v=wRN3kVH_lFo)

:/ :( Minä vain haluan soittaa musiikkia ja nauttia edes sen verran elämästäni, mutta kun ei ole rahaa ostaa uusia levyjäkään, koska kaikki menevät näistäkin kesätöistä bensaan ja siihen, että voi edes käydä niissä kesätöissä. Uusi sänkykin pitäisi ostaa, koska vanha on 13 vuotta vanha. Mutta kun ei näistä kesätöistä jää mitään käteen...

Enkä minä ole edes mikään hyvä soittamaan levyjä. Vinyylien soittaminen vaatii taitoa ja kyllä se onnistuu ihan mukavasti, mutta harjoittelua ja taitojen kartuttamista se vaatii vielä huomattavasti lisää ennen kuin kehtaa soittaa edes yleisölle. Puhumattakaan sitten maksavalle yleisölle. Jos beatit eivät kohtaa ihan just prikulleen, niin sen huomaa heti ja tunnelma romuttuu kertaheitolla.

(seuraava: https://www.youtube.com/watch?v=ib8JQY8gHWQ)

---
---
---
---

Laitetaanpas vielä kerran soimaan uudestaan: https://www.youtube.com/watch?v=0DaInuaZz08

Mutta minä en ole luovuttaja.

I am not a loser. Coz I am a warrior, I'm a winner!

Minä soitan vielä levyjä yleisölle. Minähän soitan niitä! Minä kanssa pääsen töihin, jossa minun taidot ja kyvyt huomataan ja ymmärretään! Minähän tahkoan kultaa sille yritykselle! Minut palkataan sinne ja hankin lisää tyytyväisiä asiakkaita sille yritykselle! Minähän saan sen firman menestymään!

Sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa. Tässä on nyt odotettu jo ihan tarpeeksi. Perkele. Pakko kai se sängyn ostaminen on unohtaa ja ostaa lisää levyjä.

Harjoitella lisää ja mennä soittamaan jonnekin.

Ainakin tämä Galantis - Peanut butter jelly kappale on hyvä. :)

Niin ja autoon ainakin ostan uuden ohjaustehostimen, kun entinen vuotaa sen verran, että ei sitä enää jaksa yrittää korjata.

Mutta niin. Ei kai tässä muuta. Toiset ovat syntyneet kultalusikka suussa ja toiset eivät. Toiset vain soittavat musiikkia ja menestyvät. :)

Ehkä minäkin joku päivä vielä.

Pakko uskoa. Muutakaan ei voi enää. Tässä iässä kuitenkin pitäisi olla jo oma asunto, auto, kumppani rinnalla ja ehkä hieman jo mielessä perheen perustaminenkin.

Pakko uskoa...

Siinäpä outo ja huvittava sanapari.

Pakko uskoa. :)

No jos ei muuta, niin ainakin on nyt parempi mieli. :) Ja huoh... Pitäisi mennä taas nukkumaan. Olipahan jännä päivä. En tehnyt juurikaan mitään, kun tuli siinä klo 16:00 paikkeilla herättyä. :D Joo... Mutta nyt! -->