En oikein tiedä miksi tein blogin itselleni, mutta ollessani töissä sain vain ajatukset, että blogi.

Minun blogi.

Voisi olla hyvä idea perustaa blogi.

 

Joten tässä sitä sitten ollaan. Ja ihan nyt ensimmäisenä tähän alkuun haluan kirjoittaa, että vihaan todella paljon sitä, että enteriä painamalla ei saa normaalia rivin vaihtoa vaan tämä sivu tekee tällaisen rasittavan

kahden rivin vaihdon

joka on todella ärsyttävää, jos yrittää kirjoittaa kappaleita,

mutta haluaa pitää ne ehyinä.

Tämä rivin väliin jättävä rivivälitys hajottaa ja tuhoaa erittäin tehokkaasti jokaisen kappaleen, koska näin iso riviväli luo tunnelman, että jokainen enterillä luotu uusi rivi on uusi kappale, joka taas on täysin tyhmää.

 

Anyway. Now that's out of the way... I guess you just gotta adapt... Like fucking always, in every situation.

 

Niin siis... Mihinkäs sitä jäätiinkään. Niin siihen, että töissä ollessani tuli vain mieleen, että voisi olla hyvä idea perustaa blogi. Tai ehkä se oli vähän enemmän vain tunne kuin ajatus. Minulle siis tulee aina silloin tällöin tälläisiä tuntemuksia (tiedän tälläinen pitäisi kirjoittaa tällainen, koska kielioppi, but I don't give A SHIT) , jotka voivat olla ihan järjenvastaisiakin tai ainakin oman ajattelumaailman vastaisia. Siis täysin peilikuvia omasta ajattelumaailmastani, mutta näin vuosien varrella on tullut opittua luottamaan niihin ja uskomaan niitä. Ja lähes poikkeuksetta nämä tuntemukset ovat aina johtaneet minua kohti jotain parempaa tai jotain, jota haluan tai josta tykkään.

 

Mutta niin. Pitäisi kai tämä kirjoittelu ihan virallisestikin nyt aloittaa. Kai sitä pitäisi vähän esitellä itseään.

Olen... en kerro nimeäni, mutta siis, olen valmistunut koneinsinööriksi armon vuoden 2013 keväällä ja en ole valitettavasti löytänyt oman alani töitä, vielä. Periksi ei anneta ja erääseen firmaan minä haluankin päästä töihin insinöörinä vaikka se olisi viimeinen tekoni.

Olen iältäni tällä hetkellä 25 vuotta eli olen syntynyt vuoden 1989 alkupuolella. Jos joku onnistuu löytämään minun facebook sivuni, niin sieltä sitten löytää tarkemman syntymäajan. En halua tähän sitä kirjoittaa, koska haluan pitää tämän blogin hieman anonyyminä, mutta kuitenkin sellaisena, että se joku joka oikeasti haluaa löytää minun aidon identiteetin, niin pystyy siihen kyllä, kunhan näkee vaivaa.

Olen kirjoittanut aikaisemminkin blogia vuosia sitten Tilt.TV sivustolle, jolta se ominaisuus on jo tainnut poistua, valitettavasti. Siellä oli todella syvällisiä, siis todella syväluotaavia syvällisiä mietteitä. Yksi syvällisimpiin pohdintoihini siellä liittyi siihen, että on olemassa merkitykseltään, tai ehkä pitäisi sanoa luonteeltaan, olemukseltaan, kahdenlaisia ehkä sanoja. Lyhyestä virsi kaunis, on olemassa kylläei ja eikyllä ehkä sanoja. Sanotaanko näin, että those who get it, get it, those who don't, don't. En jaksa nyt alkaa avaamaan tuota enempää, mutta sanonpahan vain, että ehkä -sana on väriltään harmaa. Näin monokromaattisella värispektrillä.

Tarkistin juuri ja juu, kyllähän ne blogit ovat hävinneet sieltä. Harmi, siinä blogissa oli valtavasti todella upeita ja mahtavia analyysejä, pohdintoja ja mietteitä eri asioista. Tavallaan kaipaan sitä osaa itseeni takaisin. Tai no siis... Kyllä, kyllä kaipaan sitä osaa itseeni takaisin.

Mitäs muuta... Niin sitä, että siinä mielessä en ole ihan keltanokka/greenhorn/kokematon blogien kanssa. Ja kai sitä senkin takia sitten vähän epäilytti luoda tätä blogia, koska nyt kun on kasvanut vanhemmaksi, toivon mukaan viisaammaksi, aikuisemmaksi ja paljon kypsemmäksi, niin sitä näkee kaikki asiat niin valtavassa skaalassa ja sen kaiken paljouden mitkä kaikki asiat ovatkaan yhteyksissä toisiinsa ja mitenkä monella tavalla ja varsinkin näin nykypäivänä, kun kaikki on niin välittömässä läheisyydessä ja kytköksissä toisiinsa, että huhhuijakkaa... Ei voi muuta sanoa kuin vain näin tiivistetysti, että maailma on todella pieni nykyään ja pienemmäksi menee. Sanotaan vaikka näin, että on Facebookia, on whatsuppia, on teamspeakia, on foorumeita, on twitteriä ja kaikkea muuta mahdollista tapaa ja keinoa olla kytköksissä toisiin ja muihin ihmisiin ja on aina vaan helpompi nähdä kytköksiä eri asioiden välillä ja kytkeä eri asioita yhteen. "Ai tämäkin on tuon kaveri, mitä kautta ne oikein tunteevat toisensa... Ai tuota kautta, ai tämäkin tuntee tämän. Hei oho tämäkin on täällä, mitäs sille kuuluu ja missäs se nykyään menee." jne. Silti kuitenkin yhä useampi on maailmassa yhä vain yksinäisempi. Tähän tietysti voisi olla yksi selitys tai selityksen osanen se, että kasvotusten tapahtuva kanssakäyminen on vähentynyt juurikin tämän helpon saavutettavuuden takia. Ei tarvitse enää nähdä vaivaa ja mennä tapaamaan toista kasvotusten, kun sen sijaan voi vain laittaa facebookin auki ja chattailla siellä nopsaan pari lausetta toisen kanssa ja sanoa sitten, Alright.

Mutta nyt ajatus alkaa karata vähän väärään paikkaan... Eli sitä vain olin sanomassa, että kyllähän tämän blogin aloittaminen mietitytti, koska tässä tuo itsensä niin julki ja tämä on kaiken lisäksi niin julkisella paikalla tämä blogi. Tiltin sivuilla ollut blogi oli siitä hyvä, koska se oli vähän piilossa ja syrjässä ja kovin moni ei olisi välttämättä edes arvannut mennä etsimään blogia tiltin sivuilta plus sitten vielä blogit näkyivät vain rekisteröityneille käyttäjille.

Mutta --- minä luotan siihen hennon vienoon tunteeseen, että --- tai no. Tällä kertaa se tuntemus ei ollut edes hento tai vieno vaan se oli ihan vain pam. Ajatus - blogi - minun blogi - voisi perustaa minun blogin. Mutta siis yleensä ne tuntemukset joita minulle tulee ovat todella hennon vienoja ja ne ovat niin hentoja ja vienoja, että ne voi melkein hävitä ns. taustakohinaan, ajatusten taustakohinaan ellei ole valmist tarttumaan niihin ja pitämään niistä kiinni täysin ennakkoluulottomasti ja täysin täysillä. Ns. niihin pitää pystyä heittäytyä täysin, jotta ne toteutuisivat vaikka ne olisivatkin niin uskomattoman radikaalisti omista ajatuksista, omasta ajatusmaailmasta ja järkeilystään poikkeavia. Se tunne on melkein kuin joku heittäisi sinulle (tiedän sinä passiivi, ei saisi käyttää, ai ai, ja kuten huomatte olen erittäin tarkka ja täsmällinen, sellainen exact. Pisteelleen. Naps, exact.) hieman paksumman hämähäkin seitin pään. Se on sellainen tunne, että heitto, ota se, tartu siihen tai se katoaa, ÄLÄ REVI SITÄ TAI SE KATKEAA, ÄLÄ VEDÄ LIIKAA, ÄLÄ NYTKYTÄ SITÄ, varovasti, rauhallisesti. Ja sitten, kun siihen on tarttunut, hyvin hennosti sellaisella heiveröisellä otteella ja alkanut oikein varovasti vetämään sitä hämähäkin langanpäätä itselleen, niin kohta sieltä tulee vähitellen paksumpaa nyöriä ja muita välimuotoja ja lopulta ihan köyttä ja huomaa, että vetääkin itseääni kohti sitä asiaa, sitä tunnetta, sitä ideaa, joka lähetti sen hyvin vienon hennon signaalin sieltä jostain täysin tuntemattomasta ja pimeästä ja johon sinä päätit tarttua ja lähteä täysin mukaan täysin carpe diem (tartu hetkeen) tyylillä ilman mitään varoitusta. Ihan vain repäisemällä itsensä irti, tekemällä jonkun radikaalin twistin, jotain brutaalisti normaalista poikkeavaa ja sitten saakin huomata, että ihan hyvä vain, että siihen tarttui. Se ei ollut minulta pois.

 

Joten. Tässä sitä ollaan kirjoittamassa minun blogiani.

Muuta minusta:

Ajan siis tällä hetkellä trukkia vuokratyöntekijänä eräällä ovitehtaalla. En siis ole oman alani töissä.

 

Ja sillähän minulla onkin päällimmäisenä asiana päässä pyörimässä erään toisen asian ohella se, että pitäisi saada jostain oman alan töitä. Koneinsinöörin töitä. Tietysti sieltä yhdestä firmasta, jonne oikeasti haluan töihin, mutta siellä on ollut YT-neuvottelut, he eivät voi palkata lisää väkeä ja osa minun luokkalaisistakin, jotka olivat siellä hetken töissä, jouduttiin potkimaan pois näiden YT-neuvotteluiden takia, koska tämä talouden tilanne.

Siinä mielessä olen onnekas, että olen päässyt olemaan näinkin pitkään samassa firmassa töissä vuokratyöntekijän, kuudes kuukausi taitaa pyörähtää nyt käyntiin, mutta toisaalta taas kolikolla on kääntöpuolensa ja se on se, että voisin olla niin paljon paljon paremmissa töissä kuin mitä nyt ja voisi saada niin paljon enemmän rahaa kuukaudessa, suorastaan valtavasti enemmän, mutta toisaalta taas tämä talouden tilanne jne... Että se on aina sellaista veitsenterällä painottelua, juupas, eipäs, onpas, eipäs, että onko se työ hyvä juttu missä nyt olen vai ei. Onhan se lähtökohtaisesti mukavaa, että on töitä, mutta vuokratyöntekijänä ja ei koulutusta vastaavaa työtä niin.... Meh... Suunta on kuitenkin eteenpäin, mutta mikä on itse suuntima, niin se on epäselvää, koska jo muutenkin koulusta valmistumisen jälkeen jouduin piirtämään tulevaisuuden kuvioni uudestaan.

 

Toinen iso asia, joka on pyörinyt mielessäni todella paljon viime aikoina on tyttöystävä.

Oma tyttöystävä, jota rakastaa.

Huh... Kun tästäkin pitäisi kirjoittaa niin paljon, mutta kun väsyttää niin älyttömästi, kun on tullut oltua jo klo 4:15 lähtien hereillä ja nyt vielä pitäisi "herätä" klo 2:00, jotta päästään kaverin kanssa Helsinkiin ajallaan ja sieltä Viron kautta ottamaan vauhtia takaisin tänne --- kotipaikalle. ;)

 

Että... Pitäisi kait se sitten jättää tuon kertominen ensi kertaan. Ja muutenkin. Ainahan sitä jätetään sarjoissakin jotain koukkua jälkeen jokaisessa jaksossa, jotta olisi jotain jonka vuoksi tulla takaisin taas ensi kerralla.

Että... Ensi kertaan hyvät --- (katsojani ;P ^^) lukijani. :)

 

Minun blogi..

 

Ainiin, ja pitää muistaa sitten avata tuota minun blogini nimeä, Manual for Life ja --- ajatus kerkesi jo katketa, kun on niin väsynyt. Jokin kolmas asia vielä oli, josta piti kertoa ens kerralla. No kai se tulee sieltä. Niin ja tietysti voisi neljäntenä asiana kertoa vähän harrastuksista.

 

Minun blogi.

:)

Tuossa on vähän sellainen sama tunne, kun sanoo:

My house.

Ja samalla laskee sen levylaukun siihen pöydälle, tumps, ja katsoo määrätietoisesti toista suoraan silmiin. Ei aggressiivisesti tai vihaisesti tai tuomitsevasti tai mitenkään offensiivisesti vaan jytäkästi vain julistamalla My house.

 

My house.

My blog.

Minun blogi.

 

Mut niin. Huomiseen? :)

 

Edit: Ainiin, olisiko se kolmas asia ollut se, että mitenkä sitä on tullut muututtua ja kuinka joitain osia minusta on hävinnyt jonnekin ja jotka haluaisin saada vielä takaisin. Se se varmaan oli se. Niin ja kuudes asia, josta pitää muistaa kirjoittaa on aamut, kahvi ja ajan lentäminen. :)

 

Edit II: Niin ja sekin vielä, että perjantai ja 13 päivä ja kellon hajoaminen 03:05.05. :)