Kunnon päikkärit

Tästä taustamusiikkia näin alkuun:
https://www.youtube.com/watch?v=YIkavX1MjEE
(Oikeasti ihan surkea miksaus Fatboy Slimiltä ja muutenkin aika surkea setti, mutta menköön nyt tämän kerran. Nämä kaikki myöhemmät Fatboy Slimit miksaukset ovat olleet oikeasti todella surkeaa kuraa.)

Joo... Niin tuli tosissaan vedettyä kunnon päikkärit, mutta ennen kuin menen siihen, niin mennään vielä siihen 8.8.2015 päivämäärään ja klo 9 aikaan.

Eli siihen päivämäärään, kun sanoin, että silloin saattaa tapahtua jotain tai olla tapahtumatta. Noo myöhemmin ainakin tajusin, että olen silloin Nastolassa pelikaveriporukan kanssa ja me pidetään siellä vielä yhdistyksen kokous. Eipä siinä. Ei sinä päivänä ainakaan tuntunut tapahtuvan mitään merkillistä.

Ainut asia, jonka laitoin merkille oli se kuinka Venäjä lisäsi ulkomaisten tuotteiden pakotteita ja tuontikieltoja heidän valtioon ja nyt sitten tässä pari päivää takaperin kuinka Venäjällä aletaan tuhoamaan ulkomaisia tuotteita. Että sinälläänhän tuona päivänä ei välttämättä tapahtunut mitään, mutta eihän sitä Tsunamiakaan havaita ennen kuin se on kohta iskemässä rantaan.

Niin sillä sitten tässä olen miettinyt, että onko Putinin tavoite oikeasti ihan tietoisesti kurjistaa oman maansa kansalaisten elinoloja ja tilaa? Koska se nyt kuitenkin näyttää siltä. Ensin Eurooppa lätkäisee pakotteet Venäjää vastaan eli estää venäläisiä merkkihenkilöitä yms. liikkumasta, sitten Venäjä vastaa tähän estämällä ulkomaisten tuotteiden ja henkilöiden heidän valtioon. EU laittaa lisää pakotteita ja Venäjä myös, eli siis suomeksi sanottuna estoja, ja nyt Venäjällä jopa TUHOTAAN länsimaisia tuotteita, kuten Hollannin kukkia... Ja oikeasti täysin mitään oikeaa ja järkevää syytä. Plus tähän päälle sitten kaikki Suomen ympärillä valtavasti lisääntyneet ilmatila loukkaukset ja venäläisen sotakaluston liikehdintä ympäri eurooppaa ja erityisesti Suomea.

Niin kyllä nyt tässä kaikki merkit alkavat minun päässäni osoittamaan sotaan. Kyllä sotaan. Ja sodan lietsontaan Putinin puolelta. Miettikääpäs nyt sitä. Parempien tuotteiden ja diplomatiaa ja välejä kunnossa pitävien ihmisten ja tuotteiden estäminen maahan, parempien tuotteiden tuhoaminen ja oman kansansa hyvinvoinnin kurjistaminen, länsimaiden syyttely ja lisääntynyt sotakaluston aktiivisuus. Plus valtavat määrät miehiä ja kalustoa koulutusleireineen ihan Suomen rajan lähellä. Ja tähän päälle vielä kansan aktiivinen aivopesu, jonka tuloksena jonkinlainen osa venäläisistä tukee jo Putinia ja hänen toimiaan ja he puhuvat kuinka Putin tekee oikein auttaessaan kyseistä maata talousongelmista.

En nyt halua tässä yrittää tehdä mitään lietsontaa kansanryhmää vastaan tai muutakaan kauhukuvien tai pirujen maalailua seinille ja toivottavasti olen täysin väärässä, mutta nämä asiat nyt vain kytkeytyvät minun päässäni näin päin.

Ja kun kansa saadaan tukemaan Putinin tekoja ja hänen tekojensa taustalle, niin silloinhan valtio voi tehdä mitä tahansa ja sitä voidaan jopa lähteä soitellen sotaan näyttämään heille väärin tekeville, että heillä on paha olla ja he menevät korjaamaan sen pahan olonsa sillä tavalla, että sotivat toisia maita vastaan ja poistavat toiset maat, jotka tekevät heille pahaa oloa vaikka asia ei oikeasti ole näin. Se paha olo tulee itse valtion sisältä itsestään ja sen johtajasta, joka haluaa kylvää sitä pahaa oloa oman kansansa päälle.

Että en tiedä onko tuo 8.8.2016 klo 9 sitten se päivämäärä ja aika, kun jotain ratkaisevaa tapahtuu.

Kaiken lisäksi plus vielä kerran; maailmalla on sodittu jatkuvasti iät ja ajat aina historian ensiaskelista lähtien ja Euroopassakin on sodittu jatkuvasti. Oli Caesaria, Napoleonia, Hitleriä jne. Ihmiskunta on muutenkin sotinut aina isosti n. 50 vuoden välein ja nyt on vielä menossa ennätyspitkä rauhanaika eli jotain 70 vuotta, jonka kunniaksi ihan tehtiin jotain mitallejakin tai jotain lätkiä muistoksi.

Ja plus vielä sekin tähän päälle, että meillä oikeasti menee liian hyvin. Ihmiset valittavat kaikesta todella mitättömästä ja olemattomasti ja ei-oleellisesta. Esim. minun luokkakaverilleni oli melkein hänen maailmansa kaatava vaikeus alkaa kirjoittamaan hänen tablettinsa (eli täppärin) näppäimistöllä nopeasti, sujuvasti ja ilman virheitä. Hirveä vinkuminen valitus ja tuskailu kuinka kirjoittaminen on vaikeaa. Itsekin alkuun tuskailin sen kanssa vähäsen, kun se ei oikein luonnistunut, mutta minä en valittanut vaan tein töitä sen eteen, jotta opin sen erikoisen näppäinten levitetyn asettelun ja tein töitä, että opin kirjoittamaan sillä nopeasti ja tarkasti.

Nyt näin syyslukukaudella se onnistuu todella hyvin ja nopeasti ja tarkasti ilman vaivaa vaikka alussa se oli hankalaa ja nyt kun kuulin kaverin valittavan siitä, niin tuntui oikeasti, että kylläpä sinäkin vähästä valitat. Ja varmaan nyt mietitte, että kuinka hän on pärjännyt tänne asti kirjoittamatta mitään hänen täppärillään, niin meidän toisessa luokassa, jossa me oltiin, niin meillä oli siellä läppärit ja ns. normaalin näppäimistön tapaiset näppäimistöt, joilla kirjoittaa.

Ja siis muutenkin, kun katsoo kaikkia lehtiartikkeleita ja juttuja mistä ihmiset kinastelevat ja riitelevät, niin todellisuudessa, kun niitä oikeasti miettii, niin ne ovat todella mitättömiä asioita ja aivan turhia kinastelun aiheita. Sinällään se on hyvä merkki, koska tämä tarkoittaa, että ihmisillä on enemmän aikaa käyttää aivojensa kapasiteettia kaikkeen pikkutarkkaan suunnitteluun ja miettimiseen ja nykypäivänä ihmismielellä on enemmän aikaa kyllästyä ja keksiä itselleen kaikkea tekemistä. Mutta toisaalta taas se tarkoittaa juurikin tätä, että kaikesta turhasta aletaan valittamaan ja asiat ovat liian hyvin.

Itsekin olen monesti miettinyt hiljaa mielessäni, että vähästäpä sinäkin valitat tai vähästäpä sinäkin tuskastut tai vähästäpä sinäkin kimpaannut (eli vähän kuin suuttua, mutta ei kuitenkaan ihan. Ehkä vähän kuin suuttua ja tuskastua.), kun olen kävellyt tai mennyt erilaisten tilanteiden ohitse tai nähnyt erilaisia tilanteita tai lukenut niistä tai muuta vastaavaa.

On näitä esimerkkejä paljon muitakin, kun ihmiset alkavat valittamaan todella mitättömistä asioista ja heidän pitäisi oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa paukuttamaan sitä ongelmaa vastaan ja nousta sen ongelman tai asian herraksi tekemällä jotain sen asian eteen ITSE sen sijaan, että vain valittaisi ja pyörisi lattialla potkien ja sätkien, että en tahdo. Todella paljon.

Ja vielä, että ihmisillä on tapana unohtaa historian opetuksia ja kullata menneitä muistoja, jonka seurauksena sotakaan ei enää tunnu niin pahalta asialta, jolloin sitten on paljon helpompi taas lähteä sotaan.

Mutta ei kai siinä. Siihen minun päikkäriin ja uneen. :) Mutta nekin olivat aika rajut päikkärit, jos niin voisi sanoa. :D

Eli näin unta, kun olin kotona ja istuin (nykyään isäni) vanhempieni talossa eli kotonani, katselin keittiö ikkunasta ulos ja äitini istui minua vastapäätä, vanhempani ovat siis eronneet jo monta vuotta sitten, ja sitten alan katselemaan, että kylläpäs tuolta ikkunan toiselta laidalta nousee korkea ja muhkeat todella mustat ukkospilvet, jotka ylettyvät melkein maahankin asti. Ihmettelin niiden väriä ääneen äidilleni, kun ne ovat niin kovin mustat, yleensähän ukkospilvet ovat sellaiset tummansiniset tai sellaiset. Nämä olivat mustat ja selvästi erottuivat ympärillä olleista sadepilvistä. (Meidän talon kohdalla ei kuitenkaan satanut vettä ja aurinko siis paistoi meidän ns. keittiön ikkunan takaa talon toiselta puolelta sinne päin minne me katselimme.) Otin kännykkäni esiin ja otin kuvan niistä mustista pilvistä ihmetelläkseni niitä myöhemmin.

Sitten kuulin suihkukoneiden viheltävää ja repivää ääntä ja näin kuinka pommi räjähti ikkunan toisella laidalla meidän "toiseksi lähimmän naapurin talon lähellä" (joka siis sijaitsee muutaman pellon takana meidän talosta katsottuna). Näin ensin valkean kuplamaisen ja hieman sienipilveä muistuttavan savupilven ja sen ympärillä tätä samanlaista mustaa savua. Sanotaan, että tämä valkea savukupla oli sellaisen omakotitalon kokoinen eli ei nyt mitenkään kovin iso tai voimakas, mutta kyllä se silti iso oli, koska se oli vasta sen räjähdyksen ydin ja se tietysti kasvoi siitä isommaksi, kun se alkoi muodostamaan tätä mustaa savua. Taisin ehkä saada juuri siitä räjähdyksestä kuvan kännykkääni ja se uni pikkuhiljaa loppui siihen. Meidän talosta katkesi sähköt ja olin sillä hetkellä vähän onnellinen, että olin juuri saanut lämmitettyä hampurilaisen mikrossa ja olin valmis laittamaan täytteet sen sisään, jotta saisin sen syötyä, koska olin nälkäinen siinä unessa, mutta samaan aikaan tunsin, että kuinka mitättömäksi se asia välittömästi muuttui, kun se kyseinen räjähdys oli tapahtunut ja meidän talosta oli katkennut sähköt, koska tajusin heti, että nyt on syttynyt sota ja se, että minulla on nälkä ja oli ihan kiva juttu, että sain lämmitettyä hampurilaisen mikrossa valmiiksi asti, niin kuinka mitättömäksi ja pieneksi murheeksi tämä minun nälkä ja se, että sain hampurilaiseni lämmitettyä ajallaan muuttuivat.

Oli syttynyt sota ja nyt on vähän isompiakin murheita kuin minun nälkä ja se, että en olisikaan saanut lämmitettyä hampurilaistani ajoissa.

Asiat suorastaan pamahtivat räjähdysmäisesti perspektiiviin heti.

Että toivonmukaan tämä minun päikkäri ei ollut mikään enneuni, mutta enpä minä sitä oikein pysty uskomaan, koska minun vanhempani eivät ole olleet toisiinsa yhteyksissä vuosiin ja he ovat olleet eronneet jo siis nuo monta kyseistä vuotta. :) Että I would say don't worry.

Mutta sellaista tänään.

Ja mietin kanssa tässä, että minähän voisin kirjoittaa jotakin muutakin minun blogiini, josta olen aikonut kirjoittaa jo monta kertaa aikaisemmin. Puhun nyt siis niistä alkupääni aikaisemmissa blogikirjoituksissa kirjoittamistani asioista, jotka ovat sitten jääneet rästiin.

Joo eli tästä Manual for Life blogin nimestä eli mistä se tulee?

Minähän olen jo kertonut, että minähän olin siis aikoinani erittäin vakavasti masentunut ja sitten, kun aloin pikkuhiljaa selviämään siitä masennuksesta, niin aloin vähän miettimään, kun suurin osa minun teini-iästäni oli mennyt ihan täysin ohitse ja minun elämäni ei ollut mennyt kuin normaalin ihmisen elämän, niin mietin, että mikä se elämän tarkoitus sitten on? Miksi me elämme ja mitä elämällä on tarkoitus tehdä?

Nykyäänhän minä siis tiedän, että elämä on tarkoitettu elettäväksi ja kokemuksien hankkimiseksi. Pitää tulla ja mennä, nähdä ja kokea, haistaa, maistaa, tuntea, rakastua ja vihastua. Elää ja käyttää koko kroppaansa ja mieltään, koko sitä tunteiden skaalaa ja kaikkia taitojaan, joita on kartuttanut ja aina tulee kartuttamaan. Tosin tietysti kaikkia oikeaan aikaan oikeassa paikassa, joka myös on yksi taito. ;)

Mutta aikaisemmin, kun en oikein tiennyt, että miksi edes olen täällä tai mitä virkaa minulla on, niin kasasin tällaisen Manual for Life tekstitiedoston netistä löytyneistä jutuista siitä, että mitä elämällään on tarkoitus tehdä ja mihin elämä on tarkoitettu käytettäväksi. Hence the name, manual for life, ohjekirja elämälle, elämän ohjekirja, käyttöohje elämälle, elämän käyttöohje.

Kyseisessä käyttöohjeessa on 62 A4 sivua ja ideana oli, että kasaan siitä monisatasivuisen, mutta se sitten vain jäi jossain vaiheessa ja lopulta melkein unohtui, mutta se on siitä lähtien, kun sen loin, ollut minun tietokoneeni työpöydällä ja on vielä tänä päivänäkin. En muistaakseni edes ole lukenut ihan jokaista kohtaa lävitse siitä, mutta luin kuitenkin paljon siitä lävitse. Tein siis sen copy-paste periaatteella. Osa ohjeista on ihan suoraan käytettävissä sellaisenaan, mutta osaa pitää osata soveltaa ja lukea rivien välistä. Taisi mennä sillä tavalla, että ensimmäiset 100 olivat suoria ohjeita ja seuraavat ovat enemmän sovellettavia.

Ja nytten ajattelin jakaa sen teidän kanssa, koska minulla sille ei oikeastaan eikä tietääkseni ole enää käyttöä. :)

http://www.filedropper.com/manualforlife

Siinäpä se.

Tuli muuten mieleen tässä kirjoitellessa, että joskus olen saattanut tännekin kirjoittaa, että jos minulle ei olisi tapahtunut sitä pientä hammastapaturmaa ja sitä erittäin vakavaa masennusta, niin saattaisin olla paljon itsevarmempi, röyhkeämpi ja tavallaan törkeämpi ihminen, mutta ehkä parempi sana olisi terveemmin itsekkäämpi.

Ja arvatkaapa mitä? Tässä nyt viime aikoina on tullut huomattua, että nuo alkavat toteutua ja olen muuttunut juurikin tuollaiseksi itsevarmemmaksi, röyhkeämmäksi ja enemmän terveen itsekkääksi ihmiseksi, joka tulee ja menee miten haluaa. Eli kai tässä voisi alkaa kohta sanomaan, että sitä ollaan vihdoin ja viimein palauduttu niille raiteille, joilla minun olisi pitänytkin kanssa olla menossa kaikki nämä 26 vuotta ja joilla minun olisi pitänyt jatkaa sellaiset ehkä reilu 13 vuotta sitten ennen kuin tuo kyseinen tapahtuma tapahtui.

Mutta eipä tuo ainakaan minua haittaa, että on muuttunut tuohon suuntaan. :) I like my new me. Ja muutenkin tykkään tästä itsessäni, että minä olen aina ollut juurikin tällainen kameleontti, joka on aina ajan myötä muuttunut ja kehittynyt ja nytkään tämän tilanteen tunnistaessani ei ole tapahtunut mitään poikkeuksia.

Kameleontti minä...

Tästä on hyvä jatkaa. :)

See ya.