Ei ole tullut mitään mieleen, mitä pohtia tai muutakaan vastaavaa. Käykää täältä vaikka lukemassa mielenkiintoisia artikkeleita: http://www.tiede.fi/ Itse ainakin kävin. :)

Esim. nämä ovat ihan mielenkiintoisia artikkeleita:
http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/halpa_geenitesti_palasi_myyntiin
http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/samaan_tahtiin_tanssiminen_parantaa_kivunsietoa

Löytyy tuolta myös muitakin ihan mielenkiintoisia ideoita.

Sen verran tietysti voisin päivittää henkilökohtaisen elämäni menininkiä, että hankin Steampunk Rally lautapelin ja se on tosi hyvä. Olen tykännyt kovastikin tästä. Voin suositella lämpimästi kyseisen lautapelin hankkimista. ;)

Ainiin. Sen verran, että: http://www.tiede.fi/blogit/rajankayntia/mita_vtua_missa_energia_on

Tuon kyseisen artikkelin ihmettelyn aihe eli se, että energiaa ei voi paikantaa on väärä. (Omasta mielestäni. Voin minäkin olla väärässä, mutta siis...) Tuo tapa mitenkä energiaa, energian häviämistä ja sen paikantamattomuutta käsitellään, on väärä. Se, että jotakin mitä ei ole jossakin ei voida paikantaa ei tarkoita sitä, että se mitä se ennen häviämistään oli ei tarkoita sitä, etteikö sitä voisi paikantaa. Esim. Auton tankissa on bensaa ja se sisältää kemiallista energiaa, se käytetään sieltä 100% ajaessa ja tankki on täysin tyhjä eli 100% kemiallisesta energiasta on hävinnyt. Bensan sisältämää kemiallista energiaa ei voida enää paikantaa, koska se on muuttanut liike-energiaksi, lämpöenergiaksi jne ja itse bensa on hävinnyt sen mukana. Ei tietenkään tässä tapauksessa voida energian paikkaa paikallistaa, koska ei ole olemassa enää energiaa mitä paikallistaa!

Samalla tavalla tuossa artikkelissa se, että Maapallo luo painovoiman ja me voimme paikallistaa painovoiman maapallon ympärille ei tarkoita sitä, että painovoima yks kaks vain häviäisi jonnekin, kun 10 km korkeudesta tippuvaan esineeseen kuluu 100% painovoiman energiasta ja 100% tästä painovoiman energiasta muuttuu kappaleen liike-energiaksi. Painovoiman energia ei häviä minnekään vaan se muuttaa muotoaan. Painovoiman energia menee nollaan, mutta se se varsinainen energia säilyy edelleen ja se muuttuu liike-energiaksi. Havaittava PAINOVOIMA häviää ja se muuttuu LIIKKEEKSI, mutta energia säilyy. Samalla tavalla kuin bensan kemiallinenkin energia voidaan paikantaa siihen bensaan, niin samalla tavalla maapallon painovoimakin voidaan paikantaa tähän meidän maapalloon ja jokaiseen atomiin. Sen bensan kemiallinen energia vain häviää käsitteenä siinä itse bensassa samalla tavalla kuin maapallon painovoima energia häviää käsitteenä maapallon painovoimasta, kun nämä molemmat energiat muuttavat olomuotoaan.

Ja se mitä ei ole olemassakaan jossain, niin sitä ei tietenkään voi paikallistakaan. Sama asia kuin yrittäisi jakaa vaikka lyijykynän nollaan osaan. Kahteen osaan sen voi jakaa sillä, että sen katkaisee keskeltä kahtia. Yhteen osaan sen voi jakaa sillä tavalla, että sille ei tee mitään ja nollaan osaan jakaessa se pitäisi hävittää täysin olemattomiin. Ja kun se on hävitetty olemattomiin, pois tästä olemassa olevasta maailmasta, niin ei tietenkään sitä voi silloin paikallistaa!

(Jotenkin näin minä tuota mietin. En nyt pysty muistamaan enää tarkalleen miten tuo asia meni, kun mietin sitä sängyssäni maatessani kännykällä tuota sivustoa selatessani jotain reilu viikko sitten.)

Also: http://yle.fi/uutiset/tutkija_uskoo_loytaneensa_merkkeja_naapuriuniversumeista/8428802

Toisia universumeja saattaa sittenkin olla olemassa rinnakkain meidän universumin kanssa. Se mitä me emme näe ei tarkoita sitä etteikö sitä voisi olla olemassa. :) Tosin tuo asia on vielä niin alkuvaiheessa, että tuohon ei oikeasti voi sanoa juuta eikä jaata, että mikä tuon asian lopullinen tulos on ja muutenkin tuo on hyvin kyseenalaistettu teoria ja tulos tiedemaailmassa, mutta itse haluan pitää kaikki ovet avoimena ja ripustua tuohon hokemaan, että se mitä me emme näe ei tarkoita sitä etteikö sitä voisi olla olemassa. :)

Mutta tuossa nyt teille jotain purtavaa uskolliset lukijani.

Hyvää alkavaa viikkoa. ;) Also NINE - ELEVEN!!! :OOOOOOOOOOOOO

Eli...

Karua. Todella karua.

On alkanut pikku hiljaa valjeta minullekin tämä maailman menon karuus. Tämä Suomen menon karuus ja nyt kanssa alan ymmärtämään aika hyvin sen, että miksi minun ukkini aikaan ja ehkä jopa minun isänikin aikaan monet miehet ratkesivat ryyppäämään ja kyllä todellakin ymmärrän miksi.

Meno oli karua silloin ja se sama karu meno alkaa palaamaan taas takaisin. Alan ymmärtämään täysin millaisen valtavan paineen alla he ovat joutuneet painamaan eteenpäin. Karua, todella karua...

Miksikö alan ymmärtämään tätä, kysytte hyvät lukijani? (Ehkä kysytte...) Siksi, koska katsoin Docventuresin jakson, jossa oli dokumentti Red Army. Ihmisillä ei ollut MITÄÄN silloin ja kylmän viileästi ja karusti vain kaikkein parhaimmista parhaimmat 10 vuoden ikäiset pojat valittiin jääkiekko pelaajien joukosta ja lopuille sanottiin kauniisti: "Kiitos käynnistänne. Tervetuloa uudelleen ensi vuonna." Siis noilla valitsijoilla oli kunnioitusta ja käytöstapoja kyllä, mutta se silloin Neuvostoliiton meno oli niin karua. 10 vuotiaan pojan kohtalo oli siitä hetkestä eteenpäin lyöty lukkoon. Kaikkien niiden 10 vuotiaiden poikien loppuelämä oli sinetöity. Joko pärjäät, voitat ja tulet parhaaksi tai murrut, häviät ja sinut potkitaan karuun todellisuuteen kadulle asumaan.

Karua... (Ja joo tulen toistamaan tuota vielä todennäköisesti paljon, joten get used to it. Tämän asian tajuaminen, kun on pieni järkytys minulle, että kuinka karua tämä nykypäivän meno oikeasti on vaikka ihmiset vielä pystyvätkin hymyilemään toisilleen ja nauramaan toistensa vitseille.) Ja siis kun mitä katsoo tuon dokkarin silloisen Neuvostoliiton menoa ja erityisesti sitä millaista siihen jääkiekko joukkueeseen pääseminen oli ja millaista menoa se siellä oli, niin alkaa väkisten miettimään, että mitenkä se loppujen lopuksi eroaa tästä nykyajan firmoihin töihin pääsemisestä? Karua, siis todella karua. MENOHAN ON IHAN SAMANLAISTA!!!

Siis sinun (sinä passiivi, ai ai... turpaan pitäisi antaa minulle näin surkeasta äidinkielestä...) pitää olla se yritys, sinun pitää elää sen yrityksen elämää, sinun elämän pitää koostua pelkästään siitä yrityksestä, sinun pitää hengittää sitä yritystä, sinun pitää tuntea se yritys. Sinä OLET SE YRITYS. Sinä olet, hengität, syöt, juot, tunnet ja elät kuin se yritys. SINÄ = YRITYS.

SINÄ olet sen yrityksen yksi osasista ja sinun henkilökohtaisella ihmisen elämällä ei ole mitään virkaa eikä merkitystä missään. Se on arvotonta ja kaiken lisäksi se on vain rasite yritykselle työskennellessä, joten se pitää poistaa ja tuhota. Polttaa ja hävittää. Sinun elämäsi on vain yrityksen elämä.

Nykymaailman meno on nykyään tuota ainakin täällä Suomessa. K-a-r-u-a . . .

Se on tuota. Siis se on! Se on juuri tuota. Jokaisella yrityksellä on nyt tiukka Suomessa. Uskomattoman tiukkaa ja yrityksiin valitaan vain parhaista parhaimmat töihin. Meno on oikeasti karua. Ja varsinkin, kun vielä katsoo tätä markkinatilannetta, että tarjolla vielä on niitä lähes parhaista parhaita, niin tietysti yritykset myös ottavat näitä lähes parhaista parhaita töihin ja viis-veisaavat näistä muista. Olen aina tiennyt, että nykypäivänä kilpailu työpaikoista Suomessa on brutaalia, mutta nyt vasta tajuan, näen ja ymmärrän sen kaiken karuuden siinä hommassa, että kuinka karua ja brutaalia se oikeasti onkaan. Ihmisten henkilökohtaisilla elämillä ei ole enää mitään väliä. Yrityksen pitää menestyä ihmisten henkilökohtaisten elämien kustannuksella.

JA

Tähän vielä päälle se, että minun pitäisi hankkia tällaisen karun maailmanmenon aikana jostain työharjoittelu paikka, näyttää, että minä olen se kaikista parhaista paras, jonka teidän pitää palkata yritykseenne tai teidän yritys menettää jotain, jos ette palkkaa minua teille töihin. JA kaiken hyvän lisäksi minun pitäisi osata valita kaikista näistä harjoittelupaikka vaihtoehdoista se yksi firma, joka tarjoaa harjoittelun jälkeen töitä. JA tähän päälle vielä se, että kuinka nopeasti tilanteet muuttuvat. Puoli vuotta sitten yksi iso työnantaja vähän vihjasi vihreällä valolla, että saattaisi olla jotain tarjolla ja nyt sitten taas on tullut kuultua, että sama kyseinen firma vähän väläyttelisi punaista valoa, kun heidän yksi merkittävä asiakas vetikin tarjouksensa pois heiltä.

Kauheaa, karua ja hirveää. Hirveää kuinka paljon tässä tavallisessa ihmisen arkielämässä kiristetään ruuvia ja millaisia paineita tässä joutuu kestämään jo ihan vain kotona ollessaan. En ole saanut nukuttuakaan parina yönä kunnolla, kun tätä asiaa on tullut pyöriteltyä niin paljon päässä. Näin karua tämä maailman meno on.

NIIN VOITTE NYT SAATANA KUVITELLA, ETTÄ TÄMÄ ON KARUA ja pienellä ihmisellä alkaa tulemaan pikkuhiljaa ahdistava olo kaikkien näiden ruuvien kiristyessä hänen ympärillään ja henkireikien käydessä vähiin... Hieman alkaa ahistamaan näin murresanoilla sanottuna....... (karua... ja oikeastaan korutontakin.)

Huoh...............................

Karua... Olisihan se mukava jo saada vakituinen työ 26 vuoden ikäisenä; ensimmäinen vakituinen työ 26 vuoden ikäisenä.

Tieto lisää tuskaa ja tyhmällä on helpompaa. No vittu näin on. Tieto todellakin lisää tuskaa, kun tietää niin monesta asiasta ja tietää niin monen asian vaikuttavan niin moneen yksittäiseenkin asiaan ja sen kuinka jokainen näistä yksittäisistäkin asioista vaikuttaa niin moneen muuhun asiaan jne. Ja kaiken hyvän lisäksi tästä muodostuu valtava verkosto, jossa jonkun yhden osasen pienikin muuttaminen vaikuttaa koko verkostoon ja kuinka monta tekijää ja muuttujaa jokaisessa näistä verkoston yhdenkin osasen sisällä on... Voi luoja... Huoh... Ja se todellakin on niin, että tyhmällä on helpompaa. Tyhmä ihminen (anteeksi, en tarkoita, enkä käytä, tuota sanaa tyhmä mitenkään loukkaavasti enkä halua provosoida sillä ketään. Se vain tuntui oikealta sanalta käyttää tässä. Anteeksi sanavalintaani, mutta minulle vain tuli tunne, että tuo on se sana, jota minun pitää käyttää tässä tekstissä.)... Niin siis tyhmä ihminen ei ymmärrä maailman menosta niin paljoa, joten hän jättää sen vain huomioimatta ja tyhmä ihminen ei myöskään opi tai näe eri asioiden välisi yhteyksiä niin hyvin kuin vähemmän tyhmä ihminen, jotenka tämän tyhmän ihmisen elämäkin on helpompaa ja kevyemmän tuntuista, kun hän ei voi, eikä pysty, eikä kykene, eikä erityisesti halua ottaa kantaa näin isoihin ja monimutkaisiin asioihin. Hän vain menee harjoitteluun, kysyy onko töitä? Eikö? Ok. Ja lampsii ulos. Tämän jälkeen hän lampsii seuraavaan firmaan sisään. Sanoo, että tälläinen työhistoria. Onko töitä? Kyllä? No kiva. That's it.

Ei mitään sellaista tajuttoman laajan skaalan monimutkaisen verkoston ja asiayhteysviidakon pyörittelyä hänen päänsä sisällä sekä eikä hänen vaakakupissaan painan niin paljoa hänen henkilökohtaisen elämän asiat näitä asioita miettiessä ja pyöritellessä, koska hän ei oikeastaan mieti tai pyörittele näitä asioita. Hän vain tulee ja menee ja kysyy, että onko töitä? Ok. That's it. Siinä kaikki. Helppoa, rentoa ja rauhallista.

Tässä mielessä minä edelleen vähän kadehdin tätä yhtä hyvää tyyppiä meidän luokalla. Tätä kaveria, jolla lanttu ei leikkaa, niin sanotusti. Tätä yhtä tyyppiä, joka ei ole älyllisillä lahjoilla siunattu, mutta piru, että hän on todella mukava tyyppi, jonka kanssa jutella. Arvostan häntä kovasti vaikka hän oikeasti on --- hidas järkinen. Hän on erilainen. Hän on hieno tyyppi. Mukava tyyppi. Ja vaikka tämä kuullostaakin minun "suusta" ihan täysin oudolta, niin kyllä, kyllä minä vähän olen hänelle kade, mutta siis en todellakaan sillä tavalla, että olisi kateudesta ihan vihreä ja suustani alkaisi sylkemään katkeria katkeruuden pisaroita, jotka voisivat syövyttää vaikka hapon kestävääkin terästä. Ei en minä niin kateellinen hänelle ole. En minä niin kateellinen hänelle ole, että kävisin häneen joku päivä käsiksi. Hän on hieno ja hyvä tyyppi. Todella mahtava ja mukava persoona. Minä vain olen sillä tavalla terveellisen kade, ihan vähän vain kade siitä, että hän on niin hieno mies. Niin hieno ihminen. Hän on hieno mies ja minä kadehdin sitä OMINAISUUTTA hänessä, että hän on niin hieno mies. Minä kadehdin hänen ominaisuuttaa olla niin hieno mies. Minäkin haluan olla hieno mies ja minä kanssa olen valmis työskentelemään sen eteen, enkä viemään sitä häneltä pois ja ns. repimään häntä alas minun tasolle vaan minä ymmärrän ja tajuan, että minun pitää tehdä töitä sen eteen, että minustakin tulee yhtä hieno mies kuin hänestä ja tehdä töitä sen eteen, että saan nostettua itseni yhtä korkealle hienon miehen asemaan kuin mitä hän on. Minä siis en kadehdi häntä ihmisenä. Minä vain kadehdin hänen ominaisuuttaan pystyä olemaan niin hieno ihminen.

Mutta niin...

Jos palataan vielä tuohon karuus juttuun takaisin, niin... En ihmettele yhtään, että miksi "ennenvanhaan" jotkut miehet ja ehkä naisetkin valitsivat sen "helpon tien ulos." "The easy way out." Ja tuossa nimenomaan nuo lainausmerkit ovat tärkeät, koska tuo ei ole mikään helppo tie ulos. Jotta on päättänyt käyttää tuota lopputulosta ELI SIIS SAATANA HIRTTÄ TAI ITSENSÄ TAPPAMISTA; ITSEMURHAA, MITÄ TÄSSÄ TURHAAN KIEMURRELLAAN ENÄÄ, niin... ei se, että johtaa elämänsä päättymään siihen hirteen, niin ei se ole ollut helppo tie, joka siihen on johtanut. Kyllä se tie on ollut ihan yksi niistä karummista teistä, jota pitkin tarpoessa monien voimat ovat loppuneet kesken ja jonka jälkeen vain hypätään siihen tien sivuun ja kuollaan siihen (eli päätetään vetää itsensä hirteen). Ei tämä maailman meno ole muuttunut tuosta mihinkään. Kyllä tämä nykymeno edelleen on rankkaa ja karua ihan yhtälailla. Sama paska eri paketissa. Ja näinhän se on. Ihmiset muuttuu, kasvot muuttuu, aika ja paikka muuttuu, mutta asiat pysyvät samoina. (Kai tuossa kanssa on yksi syy miksi historia toistaa itseään. Ihmisellä kuitenkin on aina ne perusasiat, mitkä pitää tyydyttää. Syöminen, juominen, nukkuminen, elämässään eteenpäin pääseminen jne. Hengissä selviäminen.)

Että niin...

Jotenkin jännästi alkoi tulemaan jo vähemmän ahdistava olo, kun tämän kaiken kirjoitti ilmoille.

Että kyllä kait nämä asiat tästä... Pitää vielä jutella parin tyypin kanssa tästä työharjoittelu asiasta.

:)

Kyllä tämä tästä.

I am not a loser. I am not a "giveupper." ^^ ;P Coz I ... am a fighter!!!
Siitä teille melodia, lyriikathan ovatkin jo tuossa yllä. ;) : https://www.youtube.com/watch?v=NIMWI1REyCk

(Kappas. Aika jännä. 2 vuotta väliä ja sama show: https://www.youtube.com/watch?v=ocAxwXlj0is)

Anyway... Jatketaan...

:)

Ei ole tullut vähään aikaan kirjoiteltua, mutta eipä ole ollut vähään aikaan asiaakaan.

Mutta nytpä on.

Tuli muuten mieleen, että maailman historiassa ei varmaan ole ollut ihan hirveästi sotia Eliittiä vastaan eli siis köyhät ja vähäosaiset vs. rikkaat ja poliitikot.

Toki tietysti näinkin on voinut olla, mutta ei ole tule minun mieleen näin äkkiseltään mitään tapauksia, jossa näin olisi käynyt. Ja itse asiassa varmaan hyvin todennäköisesti löytyykin tällaisia esimerkkejä historiasta.

Taitaa esim. Suomen sisällissota olla tällainen esimerkki, jossa siis oli valkeat vastaan punaiset eli ylemmistö vs talonpojat.

Mutta siis, jos miettii kaikkia sotia mitä maailmanhistoriassa on tapahtunut ja käyty ja sitä, että kuinka monet niistä on alkaneet jonkun politikoinnin tai jonkun eliitin junailun toimesta, niin (HUOM. TÄMÄ KAIKKI ON SIIS IHAN MINUN HENKILÖKOHTAISTA MUTUILU EIKÄ MIKÄÄN TÄSTÄ PERUSTU VARMOIHIN FAKTOIHIN. Katsokaa googlesta oikeat faktat, koska minä en jaksa kaivella niin paljon tietoja.) näin äkkiseltään suoralta kädeltä heitettynä ja vielä hihasta ravisteltuna siihen päälle, niin... äkkiseltään tuntuisi, että aika moni.

Tyyliin Hitler ja natsi puolue ja politikointi, koska kaikilla oli tavaraa hampaan kolossa. USA:n sota Lähi-Idässä, eihän mitkään USA:n kansalaiset varsinaisesti halunneet lähteä sotimaan Lähi-Itään ja tappamaan ihmisiä vaan he halusivat lähettää SOTILAITA tappamaan TERRORISTEJA, jotka POMMITTAVAT HEIDÄN MAATAAN. Mutta tämä on puhdasta politikointia ja poliitikkojen ohjailua. Poliitikot järjestivät terrori-iskuja, jotta he saisivat kansan suosion taustalleen ja jotta he voisivat lähteä sotimaan Lähi-Itään ja VARMISTAMAAN HALVAN ÖLJYN SAANNIN SIELTÄ. Täysin siis puhtaasti rikkaan eliitin poliittisin perustein aloitettu sota. Halpaa öljyä pitää saada, no sieltä sitä mennään sitten hakemaan.

Tuossa nyt hätäiseen muutama esimerkki, mutta siis kun oikeasti miettii, että ketkä ne sodat aloittavat ja ketkä ne sodat JULISTAVAT, niin ne ovat poliitikot ja eliitin edustajat. Joo tokihan siis sanotaan, että poliitikot ja kansanedustajat ovat läpileikkaus koko valtion kansasta ja sen tahdosta, MUTTA meneekö tilanne siihen suuntaan, että kansa projisoi tahtotilaansa poliitikoille ja poliitikot ajat sen kaltaista politikkaa eteenpäin kuin kansa tahtoo VAI projisoiko poliitikot eliitin ja heidän omiaan tahtotilojaan kansalaisille päin ja tällä tavalla ohjaavat näitä kansalaisia eli lammaskatrasta kuin mitkäkin parhaat paimentajat. Rauhallisesti ja varovaisesti.

Joo toki on täysin totta, että toisen maailmansodan aikaan Saksan kansa oikein oli riemuissaan, että jes nyt se sota syttyy ja päästään näyttäämään muille, kun ensimmäisen maailmansodan jälkeen meitä poljettiin niin paljon maahan, mutta siis... Mitä nyt äkkiseltään luin wikipediasta ensimmäisen maailmansodan syttymisen syistä, niin... Ne olivat poliittiset. Päättäjät ja hallitsijat, tai lähinnä, päättäjä ja hallitsija päätti itse, että pitäisi saada lisää maita ja mantuja. Joo siis koskaan mikään asia ei ole noin yksinkertainen ja tuossa kanssa oli paljon monia muitakin asioita vaikuttamassa mukana, mutta siis... Everything boils down to the fact that the interest for the war came from political standpoints eli suomeksi sanottuna kiteytettynä jäljelle jää se tosiasia, että sotaan lähtemisen kiinnostus kumpusi poliittisista lähtökohdista, päättäjän lähtökohdista, eliitin lähtökohdista.

Eli siis...

Eliitti pelaa meillä kuin milläkin parhaimmilla pelinappuloilla ja lampailla.

He johdattavat valtioita ja kansakuntia toisiaan vastaan ja sotaan, jotta itse voisivat sivusta ja turvasta katsella, kuinka tyhmät apinat taistelevat keskenään ja satuttavat toisiaan, kun he toteuttavat HEIDÄN INTRESSEJÄÄN eli valtion laajentamista tai vastaavaa. Siis VALTION RAJOJEN SIIRTÄMISTÄ ISOMMALLE ALUEELLE. Eikös tuo ole aika eliitin ajatus? Eliitti haluaa enemmän ja isompaa itselleen ja muilta pois, jotta kilpailuvaltit huonontuisivat muilta ja heidän kilpailuvaltit paranesivat.

Aika mielenkiintoista, kun tuota miettii. Näin äkkiseltään mutu-tuntumalla sanottuna ihan peruskansa haluaisi vain tyytyväisenä elää heidän omaa elämäänsä omissa oloissaan ja rakentaa sen punaisen tuvan ja kylvää sen perunamaan ja asustella sitten niillä sijoillaan. Mutta poliitikot haluavat enemmän ja lisää.

Tästä tulee hyvin mieleen kaksi viikkoa takaperin docventures jakso, jossa käsiteltiin Church of Scientology:ä ja jossa alunperin se johtaja oli sekopää ja halusi vain verovapauden, mutta seuraavaksi tullut johtaja oli vielä pahempi sekopää ja hän lopulta saavutti verovapauden ja alkoi aika varmasti keräämään massia omiin taskuihinsa. Tuossa jaksossa käytiin nimenomaan lävitse dokumenttia tuosta Scientology uskonnosta ja siitä kuinka yläpuolelta käskettynä porukka ja tavan kansalaiset saatiin ihan täysin sekoamaan ja nuolemaan vessan lattioita ja riutumaan torakoiden täyttämässä talossa VUOSIKAUSIA ja muutenkin olemaan siellä vankina pimeässä talossa koko ajan JA SILTI he olivat ihan täysin aivopestyjä lampaita ja he halusivat kuulua kyseiseen uskontoon ja jakaa rahojaan kyseiselle kirkolle. Tuossa on erittäin hyvä esimerkki siitä kuinka eliitti tai yksi täysin sekaisin oleva henkilö pystyy johdattelemaan ihmismassoja sellaiseen suuntaan minne hän haluaa niitä johdattaa.

Samalla tavalla sitten, kun tuota alkaa miettimään, niin mistä me voimme, tavalliset Suomen kansalaiset, tietää, ettei joku jossakin samalla tavalla manipuloi ja ohjaile meitä johonkin tiettyyn suuntaan minne hän haluaa johdatella meitä.

Venäjällähän Putin johdattelee kansaansa koko ajan sotaa kohti, kun katsoo sitä valtavaa (ja tämä on fakta) kaluston lisääntymistä Suomen rajalla. Suomen rajalla on valtavat määrät helikopteri, panssari ja jalkaväkirykmenttejä valmiudessa sekä vielä eliittisotilaita ja Venäjän pohjoisella puolella merellä on muutama sukellusvenekkin ja satasesta vetoa, että ne pystyvät ampumaa vähintäänkin risteilyohjuksia ilmoille.

Ja Putin tekee tätä koko ajan ja osa kansasta on jo ihan oikeasti sekaisin ja he melkein palvovat ja ainakin ylistävät Putinia hienona johtajana. Tämä oikeasti on vaarallinen tilanne.

Toisaalta sitten taas voin lohduttaa teitä ja itseänikin sillä tosiasialla, että on tutkittu, että maiden eli valtioiden väliset aseelliset selkkaukset ovat olleet laskusuhdanteessa jo pitkään eli sotien määrät ovat vähentyneet ja valtioiden rajoja on nykyään siirrelty enemmän diplomaattisesti kuin aseellisesti. Plus tähän vielä kirsikaksi päälle, että on tutkittu, että nykyisten valtioiden rajat kanssa pysyvät suurin piirtein niillä sijoillaan mille ne on asetettukin.

Mutta siitä huolimatta tuli vain mieleen, että mikä muka estäisi meidänkin poliitikkoja ohjailemasta Suomen kansaa jonkun tahon haluamaan suuntaan? Yhdysvalloissahan tätä tapahtuu koko ajan ja jatkuvasti. Joku taho (yleensä eliitti, koska heillä on rahaa, suhteita ja vaikutusvaltaa tälläisille tempauksille) haluaa jotakin tapahtuvan ja jollain keinoilla sitten saa poliitikot hoitamaan asian.

Ja veikkaanpa, tai mitä tässä veikkailemaan sehän on yleisessä tiedossa, että firmat lobbaavat poliitikkoja eli vaikuttavat heidän mielipiteisiin ja ohjailevat heitä rahatuppojen avulla. Eli otetaanpa uusiksi. FIRMAT siis ohjailevat poliitikkoja jenkeissä koko ajan ja erityisesti öljyfirmat (ainakin aikoinaan) ohjailivat aktiivisesti poliitikkoja kohti saastuttavampia öljy ja bensa syöppöjä autoja, kuten Hummereita. Mutta onneksi Obama pääsi valtaan Yhdysvalloissa ja kappas kummaa kaikki tajusivat lopulta, että ilmastonmuutos on oikeasti totta ja öljy ja bensa syöpöt Hummer autot eivät olekaan se paras keino sitä vastaan taistellessa.

Joten tuon pohjalta alkaakin miettimään, että siis sehän on fakta, että firmat ohjailevat poliitikkoja rahatupoillaan, ainakin jenkeissä Suomessa ei näin taida aivan näin olla, onneksi, niin voidaanko tästä päätellä, että sodat alkavat pikku hiljaa siirtymään firmojen välisiksi ja firmojen aloittamiksi? Ja erityisesti muuttuvatko sodat pikku hiljaa juurikin nimenomaan firmojen välisiksi kikkailuiksi ja sen sodan peitenimi on kilpailu?

Itsestäni alkaa tuntumaan siltä, että ne sodat, jotka me perinteisesti ymmärrämme sodiksi alkavat käymään vähiin ja jäämään historiaan ja sodat pikkuhiljaa kehittyvät firmojen välisiksi sodiksi, koska jos esim. katsoo Volkswagenin ja monien muiden autofirmojen päästöskandaalia, niin sehän on periaatteessa todella raakaa ja veristä sotaa autofirmojen välillä. Pakko saada myytyä vähän enemmän kuin naapuri ja näiden sodankäyntivälineiden (kilpailujen työkaluina) ovat juurikin nämä kaikenlaiset huijaukset. Huijataan, että auto kuluttaa vähemmän mitä todellisuudessa kuluttaa, nopeusmittari näyttää todellisuudessa, jopa 16% vähemmän kuin mitä todellinen auto nopeus on, saadaan polttoaineen kulutus näyttämään alakanttiin, koska nopeus on muka pienempi jne. Sitten kanssa toinen sodankäynnin työkalu on juurikin tämä tuotteiden laadun huonontaminen, mutta silti saman hinna periminen niistä. Tai sitten kolmantena työkaluna on se, että pakkauksen pohjapinta-alaa muutetaan eri muotoiseksi ja pienemmäksi ja itse pakkausta korkeammaksi, mutta oikeasti pakkaukseen oikeasti laitetaan vähemmän tavaraa sisään, kuten esim. pesuaine pakkaukset. (Ja nuo kolme seikkaa siis ovat ihan oikeita faktoja, niitä on tutkittu. En minäkään kuitenkaan ihan kaikkea hölypölyä täällä kylvä. :) Sen verran kuitenkin jotakin tasoa haluan pitää kirjoituksillani yllä.) Ja plus siihen pakkaukseen päälle vielä lätkäistään UUTUUS JA UUSI PAREMPI KOOSTUMUS! KÄYTÄ PESUAINETTA HIEMAN VÄHEMMÄN KUIN ENNEN! SAAT 1 KG PAKKAUKSEN OSTAESSASI 1,2 KG:N PAKKAUSTA VASTAAVAN MÄÄRÄN PESUAINETTA! Eli homma oikeasti kirjoitetaan, että 1 Kg = 1,2 Kg, kuten minun ostamassani pesuaine paketin kyljessä vaikka näinhän ei ole. Pakkaus on edelleen painoltaan sen 1 Kg ja tavaraa olevinaan muka on enemmän vaikka todellisuudessa sitä on hieman vähemmän ja vieläpä hinta on pysynyt saman. (Eli todellisuudessa saat vähemmän pesuainetta, joka on samaa vanhaa ja joka MUKA vastaa isompaa määrää kuin ennen.)

Itse tosiaan huomasin tämän, kun avasin paketin ja päällä vielä luki, että XXL Pakkaus, +20% enemmän PESUTEHOA (Ei tietenkään korostettuna, mutta siis siinä luki pesutehoa, ei enemmän PESUAINETTA.) Ja kyljessä vielä oli, että 1 Kg = 1,2 Kg.

Niin tässä on alkanut miettiä, että tällä tavalla, kun tavaran laatua tai määrää lasketaan ja tavaraa huononnetaan, mutta silti myydään samalla hinnalla, niin alkaa vain miettimään, että voiko oikeasti olla niin, että sota on siirtynyt maiden välisiltä alueilta yrityksien välisille alueille.

Ja kaiken tuon sopan päälle, kun lätkäistään vielä valtavat veronkierrot ja kikkailut, niin alkaa oikeasti vaikuttaa, että sota oikeasti käydään nykyään firmojen välillä eikä valtioiden välillä.

Enemmän rahaa pitää tahkota eliitille ja firmojen omistajille, koska voisi veikata, että eliitti on huomannut, että vaikka sodassa aina rikastuvat eliitti ja aseiden myyjät ja ne joilla jo entuudestaankin on rahaa paljon, niin eliitti on saattanut huomata, että he rikastuvat vielä enemmän juurikin näillä kaikilla huijaus kikoilla ja verojen kierrolla ja saavat sitä kautta enemmän rahaa itselleen kuin mitä maiden välisillä sodilla ja laittamalla lampaat sotimaan keskenään, kun he katselevat turvallisen matkan päästä tilanteen kehittymistä ja kuuntelevat kuinka heidän tehtaat kilkuttavat kolikoita kirstuun, kun aseet menevät kaupaksi.

Että miettikääpä sitä. Sota on tainnut alkaa muuttamaan muotoaan. Se on tainnut jo muuttaa muotoaan jonkin aikaa. Ei enää ole mikään ihme, että miksi pidän omaa Nissan Sunnyäni parhaimpana autona, mitä olen koskaan ajanut, koska sitä eivät rakentaneet rahan ahneet firmat keskenäisiään sotiaan varten vaan sen rakensi firma, joka ei ollut vielä sodassa ja koska kansa halusi hyvän, halvan, helppo huoltoisen, luotettavan ja kestävän auton. Kyseinen auto ei vielä ollut silloin sodankäynnin väline toisin kuin nykyiset sähköviritelmä hirviötekeleet, joita vielä autoiksi kehdataan kutsua ja jotka vilkuttavat valoja koko ajan 20 000 km välein, että vieppä huoltoon ja maksa pari tuhatlappusta, koska minut on ohjelmoitu "hajoamaan." Ja tähän vielä päälle näille autoille on ovelasti laitettu tällainen "gimmikki" eli turhake, jota ihmiset haluavat eli se on autojen mukavuus. On mukavaa, kun on keskuslukitus ja kaukosäätimellä napista painamalla saa ovet lukkoon omalta ulko-oveltaan asti. On mukavaa, kun valot jäävät palamaan sen 2 min sen jälkeen, kun moottori on sammunut, jotta näkee kävellä sisälle omaan rappukäytäväänsä. On mukavaa, että on webastoa ja automaattista ilmastointia lämmittämässä ja viilentämässä autoa milloin minäkin hetkenä. On mukavaa, että sisustassa on kivaa tyyliteltyä hiilikuitu tekstuuria ja nahkaa. On kivaa ja mukavaa, kun auto on hiljainen ajaa sisältä ja ohjaustehostus on sähköinen, jotta käsille tulevan vastuksen voi säätää mieluisekseen. On mukavaa, että on vakionopeudensäädin, liikennemerkin huomioiva kamera ja näyttö, joka näyttää ne, peruutustutka ja jopa parkkeeraus automatiikka ja kaikki muutkin kivat härpäkkeet ja vielä mukiteline siihen kaupan päälle.

Ja juuri näillä kaikilla, loppujen lopuksi ihan turhilla turhakkeilla, autofirmat saavat asiakkaita eli rahaa eli sitä polttoainetta käydä näitä firmojen välisiä sotia.

Minun autossani ei ole mitään tuollaisia turhakkeita. Siinä on radio, penkin lämmittimet ja... (Nyt piti oikein miettiä hetki.) lamppu matkustamon katossa keskellä sekä lamppu takakontissa, että näkee pimeällä ropeloida paikkoja. Muita mukavuuksia tai turhuuksia (kaksi eri puolta vain kolikosta, kummalta puolelta haluaa nähdä asian) siinä ei ole. Kummin päin sen haluaa kukin sanoa.

Siinä ei ole mitään turhaa, joka voisi vikaantua ja jota joutuisi kalliilla huoltamaan liikkeessä tai jota olisi vaikea huoltaa itse (keskuslukitus). Jopa tästäkin autosta löytyy hieman elektroniikkaa, mutta onko se vikaantunut viimeisen 25 vuoden aikana? No EI! Ainiin, onhan minulla yksi vähän niin kuin turhake siinä autossa ja se on kojelautaan keskelle kaikkien nähtäville upotettu digitaalikello, josta näkee tunnit, minuutit ja nappia painamalla kuukaudet ja päivät sekä minuutit ja sekunnit. Mutta tämä tosiaankin voi olla ainut turhake itse autossa ja tämäkin voi olla jopa haluttu ominaisuus autoon, koska siihen aikaan kaikilla ei välttämättä ole ollut edes rannekelloja tai varaa sellaisiin luotettaviin ajassaan pysyviin kalliisiin rannekelloihin.

Mutta siis pointti on se, että vaikka tuo digitaalinenkin kello on 25 VUOTTA VANHA se silti toimii. Välillä siinä olevat lukemat himmenevät ja taas kirkastuvat, mutta silti tuon ikäiseksi DIGITAALISEKSI kelloksi se toimii todella hyvin ja kunnolla. Ja bonuksena kaupan päälle, jos se hajoaa tai vikaantuu, niin sitä ei tarvitse huoltaa kalliilla, jotta koko auto toimisi moitteetta.

KOSKA KYSEINEN AUTO EI OLLUT FIRMOJEN SODANKÄYNNIN TYÖKALU SILLOIN, KUN SE VALMISTETTIIN! SE VALMISTETTIIN KANSALAISTEN JA IHMISTEN TARPEESEEN EIKÄ FIRMOJEN VÄLISEKSI SODANKÄYNNIN TYÖKALUKSI!

Miettikääpä sitä ensi kerralla, kun menette ostamaan uutta sodankäynnin työkalua ja katsomaan sitä valtavaa lisävarustelu listaa, että mitä kaikkea loppujen lopuksi turhaa ja vikautuvaa härpäkettä siihen saa vielä kaiken päälle lisäksi kauppaan mukaan jo kaikkien jo nykyään niissä autoissa kiinni olevien härpäkkeiden lisäksi. Ilmastointiinkin joutuu täydentämään sitä puhdasta kylmäainetta aina aika-ajoin ja sehän maksaa ja paljon. Minun ei tarvitse täydentää omaani.

Ja joo olen sanonut tätä jo ihan tarpeeksi, mutta haluan silti sanoa vielä kerran. :) Eli: miettikääpä sitä ja miettikääpä sitä kanssa, että miksi mainonta käy koko ajan pikkuhiljaa aggressiivisemmaksi puhelinmyynnin ja kotiin kirjeissä tulevien mainoksien muodossa.

(Ainiin. Ps. Ja ei, en ole käyttänyt autossani olevia penkinlämmittimiä edes talvella, koska en edes muista niiden turhakkeiden olemassa oloa. Muistan niiden olemassa olon vain silloin, kun kylminä talvipäivinä käyn hakemassa pitsaa autollani ja laitan pitsat apukuskin penkin päälle ja laitan apukuskin penkinlämmittimen päälle, jotta pitsat pysyvät lämpiminä pidempään. Itse kuskin penkin lämmitintä en ole käyttänyt miesmuistiin.)

Pps. ... Että sehän kaasuturbiinin kokeeseen lukeminen meni hyvin... Piti lukea tänään 2 tuntia sitä varten. Luinkin vain tunnin ja torstaina on koe... Ja syyslomalla (viime viikolla) oli kanssa tarkoitus lukea edes vähän kyseiseen kokeeseen. En kerennyt lukemaan ollenkaan, että eipä siinä... Pakko huomenna kyllä lukea ahkerammin ja jättää keskiviikon Docventures areenan puolelle odottelemaan katsomiskertaansa.

Ppps. Ainiin. Vielä tämä kuva:

Kiitos todella paljon kaikille kävijöille ja minun blogini lukijoille. :) Te kaikki yhdessä saitte aikaiseksi minun blogini toistaiseksi isoimman kävijäennätyksen pari viikkoa takaperin. Kiitos ja... olkaa hyvä. ;)

Ensi kertaan. :)

Joo, niinpä. Kävijäennätys tuli sitten eilen. Ajattelin käydä vain huvinvuoksi nyt katsomassa, että montako sitä olikaan kerennyt jo käymään minun eilisen kirjoitukseni lukemassa ja alkuun totesinkin, että ok sunnuntaina oli käynyt nolla, ei kun sittenkin yksi, kun tarkistin. Sitten katsoin, että lauantaina oli käynyt kuusi. Sitten olin, että hetkinen. Eihän tämä nyt pidä paikkaansa, kun normaalisti 5. päivän kohdalla oleva huippu on ollut sen korkuinen, että se on ilmoittanut viiden-kuuden kävijän määrää. Kun siirsin hiiren huipun päälle, niin huomasin, että tosissaanhan täällä on ollut ruuhkaa eilen. Huikeat 47 käivjää oli käynyt lueskelemassa minun blogiani eilen.

Edellinen kävijäennätys on ollut siinä jossain 11 - 14 kävijän paikkeilla. Kahden päivän aikana paras ennätys on ollut jotain 24 kävijää, mutta nyt tuli tehtyä uusi ennätys, joka ei jakaudu useammalle päivälle vaan on ihan yhden päivän aikana tapahtunut kävijäennätys eli huikea 47 kävijän määrä.

Eli kai tässä pitäisi kiittää teitä... Kai...

Sinällään vähän jännä, että pitäisikö tässä nyt periaatteessa loppujen lopuksi kiittää teitä lukijoita siitä, että luette tätä vai ei, koska blogien idea ei oikeastaan ole hankkia lukijoita, kuten jollakin lehdellä, sanomalehdellä tai aikakausi lehdellä. Kirjoista ja sarjakuvista puhumattakaan. Blogien idea on enemmän vain se, että jokaisen blogin kirjoittaja tietää, että heidän kirjoituksiaan potentiaalisesti luetaan, mutta silti kuitenkaan se kirjoittaminen ei ole ns. huomionhakuista vaan ihan vain ideoiden kirjoittamista auki julkisesti luettavaksi. Että siinä mielessä ihan mielenkiintoista.

Mutta...

Ei kai tässä. :) Voihan sitä aina kiittää, kun porukka seuraa ja muutenkin voihan sitä kiittää ihan muutenkin vain. Että kiitosta vain lukijani.

Poistun tästä nyt DJ Sandy Vs Housetrap - Overdrive (Junkie XL Remix):n soidessa: https://www.youtube.com/watch?v=37O6cOEXJ74

Ps. Minulla on todella monta Overdrive remixiä. ;) Kertoo hieman, että mistä pidän. Tässä on paras remixi, jota tykkään kuunnella vieläkin vaikka olen monesti kuunnellut sen jo lävitse: https://www.youtube.com/watch?v=wLly8LjhUgM (Löytyy myös minulta vinyylillä. ;) ^^)

Mutta. Ensi kertaan taas. :)

Niin... Pakko kai se on aloittaa alusta vaikka juttua tulisikin nyt tällä hetkellä tänä päivänä vähän toisenlaisesta asiasta (5.10.2015  siis). Nämä ensimmäiset merkinnät ovat varmaan jotain kaksi viikkoa takaperin ajalta. Paljon on kerennyt tapahtumaan taas kahdessa viikossa ja silti tuntuu, että prkl yhtään mitään ei ole kerennyt tapahtumaan.

Tänään 5.10. siis olen toipumassa flunssasta, joka iski viikonlopun aikana ja nyt sitten kun se alkaa hellittämään, niin tuntuu, että alkaa taas olemaan vain taivas rajana. :D

Mutta anyway. Aloitetaan...

(Jotain pari kolme viikkoa sitten kirjoitettua.)
https://www.youtube.com/watch?v=fCn8zs912OE

(Laitan tämän tähän, kun nyt on taas sellainen olo, että pitää saada vähän potkua ajatteluun. :D ;D https://www.youtube.com/watch?v=RZzuhjVcFLo

Ja muutenkin, kun ajatus on saattanut "hieman" katketa tässä jonkun kahden viikon aikana.)

Nytpä muuten selvisi, että miksi elämä tuntuu niin kaavamaiselta, KOSKA SE ON SITÄ!

Tuolta videolta kannattaa muistaa tuo tärkeä 20 - 80 tasapaino ja eritysesti se, että kun saa Korjattua 20% asioita, niin 80% kaikista vioista häviää.

Tämä kanssa selittää sen miksi voi tuntua, että asiat ovat kaavamaisia ja ns. äärettömästä määrästä valintoja loppujen lopuksi aina paljastuu vain kourallinen mahdollisi valintoja.

Koska

(Laitetaas parempaa: https://youtu.be/Fn0_LgLRvVw?&t=600)

elämä oikeasti on kaavamaista. Sen takia esim. minunkin elämässä aina, kun olen ollut koulussa, niin minun luokalla ei ole ollut koskaan (ainakaan pysyvästi) montaakaan naista. Puhumattakaan sitten tosissaan siitä, että ne olisivat pysyneet siellä luokalla kovinkaan pitkään.

Koska meikäläisen ikäryhmän elämä vain menee tuolla tavalla kaavamaisesti tuollaista kaavaa.

-------

(Vähän hyppää, mutta kun ei muista enää mitä kaikkea sitä tuli mietittyä pari viikkoa sitten.)

Tässä, kun pari viikkoa sitten katsoin Docventuresin ja se käsitteli sosiaalista mediaa ja sitä kuinka sosiaalinen media muokkaa meidän elämää ja kuinka se on osana meidän elämäämme, niin tuli mietittyä, että kuinka aina vain lähemmäksi me menemme toisiamme.

Jo nyt uutisissa kirjoitellaan paljon USA:n asioista ja kuinka USA kirjoittaa Euroopan asioista aktiivisesti vaikka näiden molempien välillä on monta tuhatta kilometriä väliä ja vieläpä valtameri. Voisi kuvitella, että niinkin kaukaisen mantereen asiat eivät nyt niin kauheasti voisi kiinnostaa meitä täällä Suomessa ja Euroopassa olevia valtioita muutenkin ylipäätänsä, mutta esimerkiksi sosiaalinen media on todistanut sen, että ihmiset koko ajan lähenevät toisiaan.

Kaikki tulee aina vain julkisemmaksi ja lähemmäksi ja maailmanlaajuisemmaksi. Yhä enemmän ja enemmän asioita joudutaan miettimään porukalla ja ryhmässä ja jakamaan kaikkien kanssa. Joudutaan ja saadaan, saadaan ja joudutaan.

Tämä pakolais juttu on erittäin hyvä esimerkki siitä kuinka maailma on pienentynyt. Kun minä olin pieni, niin kaikki, mukaan lukien minun vanhemmat, puhuivat siitä kuinka Lähi-Idässä soditaan jne ja se tuntui niin älyttömän kaukaiselta ja ei meitä koskettavalta asialta. Ja niinhän se olikin. Siihen hommaan sai kosketuksen vain telkkarin uutisten kautta ja ehkä joskus lehdistäkin.

Nykyään Lähi-Idän asiat ovat myös meidänkin asioita, koska sieltä tulee pakolaisia tänne Suomeen asti ja tämän on todella ajankohtainen ja koskettava asia. Heidän ongelmistaan on muodostunut myös meidän ongelmia. Ja myös toisin päin ajateltuna sitten tietysti myös jossain vaiheessa meidänkin ongelmista tulee heidän ongelmia.

Se on väistämätöntä tällä nykykehityksellä. Asioita on pakko alkaa miettimään isommalla porukalla yhdessä isompina kokonaisuuksina. Venäjää, USAa ja Euroopan Unionin valtioita ei enää voi jättää asioiden ulkopuolelle.

https://www.youtube.com/watch?v=jGzVv795uHQ
A time has come to make a decision. Are we in this thing alone, or are we in it together.

Tuon kappaleen eka lause sanoo asian todella hyvin (ja tietysti tuota kappaletta ennen joku hieno puhuja).

Me elämme äärimmäisyyksien aikaa. Asioita tehdään äärimmäiset nopeasti, teknologia kehittyy äärimmäisen nopeasti, ihmiset tekevät äärimmäisyyksiin meneviä tekoja ja harrastavat extreme urheilua. Jo nyt pystyy näkemään kuinka ikäryhmät jakautuvat aina vain nopeammin ja kauemmaksi toisistaan. Vanhat ihmiset menevät ulos istumaan pihakeinuun ja juttelevat asioista tunti tolkulla. Minun ikäiset ihmiset juttelevat Facebookin kautta tunnin pari ja minua nuoremmat juttelevat whatsapp ryhmissään lauseen pari muutaman minuutin ajan.

But that's besides the point.

Se mitä yritän sanoa tässä on se, että maailma pienenee koko ajan ja muiden ongelmista tulee meidän ongelmia ja meidän ongelmista tulee muiden ongelmia. Asioita pitää alkaa miettimään yhdessä isommalla porukalla jättämättä muita pois. Ja juuri tästä tulee se asioiden vaikeus.

Me ympäri maailmaa olemme todella erilaisia erilaisine kulttuureinemme, käytöstapoinemme ja ajattelumalleinemme. Meidän on pakko tehdä tässä lähivuosina se ratkaisu, että olemmeko me tässä sopassa yhdessä mukana vai olemmeko me vieläkin erillään ja ratkotaan ongelmat vielä kerran sotimalla ja kolmannella maailmansodalla.

Some jo nyt tekee tätä. Facebook, Reddit. Jonkun täysin tuntemattoman ongelma on siellä esillä täysin julkisesti ja johon toiset täysin tuntemattomat tarjoavat apua ja ratkaisuja.

(Vähän toistoa, mutta laitetaan nyt kuitenkin: https://www.youtube.com/watch?v=-bACEanmwc4)

Asioita ratkotaan isolla porukalla yhdessä ja tuossa Docventuresin jaksossa tuli todella hyvin ilmi se valta ja voima millaisella valtavalla volyymillä asioita voidaan alkaa pohtimaan ja miettimään, kun niitä aletaan pohtimaan yhdessä ja yritetään löytää ratkaisua. "Is this the Boston bomber?"

Valtiot luonnollisesti tulevat tässä asiassa perässä, mutta siis some on oikeasti todella hyvä esimerkki siitä kuinka takuu varmasti jossain vaiheessa kaikki ratkovat keskenään kaikkien ongelmia.

Tietysti tässä näin isossa vallassa ja voimassa on se kolikon toinenkin puoli. Se luiskahtaminen veitsenterältä toiselle tai toiselle puolelle.

Edelleen tuohon Docventuresin jaksoon viitaten, niin yhdessä ratkomisella saadaan valtavasti tulosta aikaiseksi, mutta myös samalla valtavasti tuhoa aikaiseksi. Ja se on ihan suoraan ihmismielestä kiinni se, että kumpi puoli voittaa. Tuho vai ?tuki? (halusin saada tuon rimmaamaan).

Miettikääpä nyt. "Is this the Boston bomber?" sai aikaan sen, että jotkut ihmiset, syyttömät, saattoivat menettää henkensä sen spekuloinnin takia.  (https://www.youtube.com/watch?v=suqgQFH8m4M) Mutta myös samalla tavalla sitä valtavaa voimaa pystyttiin käyttämään niiden kahden oikean syyllisen löytämiseen. Siinä vain jokaisen meidän ihmisen pitäisi kasvaa ihmisinä, ihmis olentoina, human beings, tajuamaan ja ymmärtämään ja käsittelemään asioita rationaalisesti, järkevästi ja ymmärtämään, että tuollaisella valtavalla massalla saadaan varmasti jotain tuloksia aikaiseksi. Se vain, että alkaako tämän valtavan massan voima virtaamaan jonkun ihmisen metsästämiseen ja tappamiseen vai jonkun ihmisen etsimiseen ja asioiden ratkomiseen järkevästi on ihan jokaisesta kiinni, joka osallistuu siihen kokonaisuuteen.

Tämän tarinan suhteen tosiaan oli onnellinen loppu ja ne kaksi syyllistä löytyivät, mutta samalla tavalla voidaan ajatella ydinvoimaakin. Heti kun se keksittiin, niin osa oli todella sen kannalla, että tämä on rakentavaa ja kehittävää edistyksellistä teknologiaa, jolla saadaan tuotettua valtavasti sähköenergiaa ja toiset taas olivat, että tällä samalla teknologialla saadaan aiheutettua valtavasti tuhoa ja kaaosta aikaiseksi.

Se vain jotenkin on "hard coded" "kovakoodattu" meidän aivoihimme, meidän persooniimme, meidän perus olemuksiimme, että aina kun me löydämme jotain jota voimme käyttää mullistaviin asioihin, niin siitä löydöksestä seuraavilla asioilla on tapana jakautua kahteen uomaan. Toisessa uomassa asiat etenevät kohti paremmin rakennettua, kehitettyä ja edistyksellisempää elämää ja toisessa uomassa taas asiat etenevät kohti tuhotumpaa, murskatumpaa ja "takaperin kehittynyttä" lopputulosta.

Samalla tavallakin nyt eletään niitä hetkiä, kun muiden valtioiden ongelmat ovat meidän ongelmia ja meidän ongelmat ovat myös muiden valtioiden ongelmia ja toivon, että me ihmisinä olemme kehittyneet tarpeeksi paljon, että me ratkaisisimme nämä ongelmat tämä "uusi teknologia käsissä pitäen" rakentavasti ja rauhanomaisesti eikä riehumalla ja tuhoisasti siihen miekkaan ja kirveeseen tarttuen.

Ja kolmas maailmansota on se käänne kohta, kun katsotaan, että osaammeko me ratkoa asioita sillä "meidän paremmalla" puolella vai turvaudummeko me vieläkin siihen "vanhaan pahempaan" puoleen eli sotimiseen eli menkää te ongelminenne muualle ja me vetäydymme omine ongelminemme tänne. Eli ns. karsimmeko me estoja toisiltamme vai rakennammeko me lisää.

Jos kolmatta maailmansotaa ei koskaan tule, niin se kertoo siitä, että ihmiskunta on valmis ottamaan seuraavan askeleen kohti seuraavaa suurta kehitysaskelta ihmis olentojen kehityksen historiassa. Me olemme valmiita siihen, että alamme ratkomaan kaikkien ongelmia yhdessä keskenämme, kuten ihmiset tekevät jo nyt sosiaalisessa mediassa (/maailmassa). Emme eristykään omiin kolkkiimme omine ongelminemme vaan tuomme kaikki omat ongelmamme kaikkien nähtäville ja ratkomme niitä isolla porukalla YHDESSÄ.

Tämä on takuu varmasti yksi avain askel ihmisen kehityksessä "aikuisemmaksi" ihmisolennoksi, ihmis-olemuksesi, ellen jopa sanoisi.

Anyway, docventures, kannattaa katsoa. Edelliset jaksot löytyvät täältä: http://areena.yle.fi/1-2862272

-------

(Tapahtuikohan tämä kaksi viikkoa sitten, kun tämä kirje tuli.)
https://www.youtube.com/watch?v=9oiCnP7xI1A

Mensan ÄO-testin tulos tuli postissa. Jotenkin oli mielenkiintoista avata se kirje ja kun sen avasi, niin melkein heti pystyi huomaamaan, että minut oli valittu mensan jäseneksi. Jotenkin se vain tuntui niin luonnolliselta.

En voi sanoa, että voittajan on helppo hymyillä, koska en kilpaillut ketään vastaan enkä voittanut ketään, mutta voin silti sanoa, että on voittaja fiilis. ^^

Jos vielä muistatte, kun kirjoitin edellisessä blogi viestissäni, että kuinka sain sen viban, että se niitä testejä takaisin kerännyt mies sai sellaisen hieman järkyttyneen "hoooouuly shit" tuntemuksen vaikkei hänestä näkynytkään ulospäin yhtään mitään muutosta, niin se tunne minkä minä sain oli täysin oikea.

Se minun miettiminen ja murehtiminen siitä, että saavutinko minä Mensan jäsenyyden vai en oli täysin turhaa, koska minun tulokseksi tuli >135 ja >99%, keskiarvon ollessa 100 ja keskihajonnan 15.

Eli minun ÄO:ksi tuli niin korkea arvo, että sitä ei edes pystytä tuolla testillä toteamaan! :D Minun ÄO siis meni off the chart eli tulos oli niin korkea, että se paukkui kirkkaasti tuon testin mittauskyvyn ylitse. Eli minun ÄO on siis suurempi kuin 135, johonka asti tuo kyseinen testi pystyi mittaamaan ÄO:ta, ja olen älykkäämpi kuin yli 99% väestöstä. Toisin sanottuna siis kuulun pienempään älykkäiden ihmisten ryhmään kuin 1%! Eli esim. voin kuulua vaikka johonkin 0,8% älykkäimpien ryhmään tai johonkin muuhun vastaavaan.

Tosin tuossa on se, että tuo ÄO pätee siis suomalaisille ja tuo >99% väestöstä tarkoittaa nimenomaan suomalaista väestöä. Eli Suomen sisällä minun ÄO on tuollainen. Muissa maissa se voi olla vieläkin korkeampi tai sitten vastaavasti matalampi.

Ja tuo keskiarvo 100 tarkoittaa sitä, että suurin osa Suomen ihmisistä, teoreettisesti laskettuna, asettuu tuohon 100 ÄO-pisteen kohdalle. Teoreettisesti laskettuna tottakai sen takia, koska kaikkia suomalaista ei ole testattu ÄO testissä ja sen takia ei voida sanoa tarkasti, että mikä se todellinen suomalaisten ÄO keskiarvo on. Ihan ymmärrettävistä ja luonnollisista syistä. Tästähän seuraisi valtava syrjintä, sekasorto ja selvä luokkaan ja muottiin pakottaminen ihmisissä jne. Se sanelisi kaikkien ihmisten koko loppuelämän.

Ja tuo keskihajonta 15 siis tarkoittaa sitä, että 15 pistettä vaikka mentäessä ylöspäin 115 pisteeseen puolet porukasta asettuu tuolle pistemäärälle ja sitten taas kahden keskihajonnan päästä keskiarvosta eli 130 pisteen kohdalle asettuu taas puolet edellisestä eli neljänne jne. Itse siis kuulun siihen porukkaa, joka on 1% ja alle eli kuulun TEOREETTISESTI siihen johonkin porukkaan, joka on jonkun 50 000 tai 60 000 hengen kokoinen ja hieman tuosta alle. (Oliko Suomessa 5 miljoonaa ihmistä vai 6?... Taisi olla jotain 6 nykyään...)

Ja siis tottakai tämä nyt aiheuttaa jokaisessa teistä lukijoista kateutta ja kaikkea mahdollista ja kaikkia mahdollisia tunteita, halveksuntaa, jne. Ihan luonnollista, koska älykkyys muodostuu eri tavalla kuin esim. lihaskunto, mutta sanonpahan kuitenkin, että a) älykkyyttä voi harjoittaa ja b) se, että osaa loogisesti päätellä mikä palikka tulee siihen kolmanteen ruutuun sillä kolmannella rivillä, ei tarkoita sitä, että olisi menestynyt elämässä tai olisi taitava tai lahjakas vaikka sosiaalisesti.

Ei todellakaan älykkyys ja lahjakkuus ovat kaksi eri asiaa. Minä olen lahjakas loogisessa päättelykyvyssä eli olen älykäs eli minulla on iso ÄO, joka on saatu jollakin epämääräisellä palikkatestillä kaivettua esiin. Minun luokallani on yksi kaveri, jolla ilmiselvästikään ei ole älykkyyden lahjakkuutta, mutta hän on oikeasti todella lahjakas sosiaalisesti.

https://www.youtube.com/watch?v=KfPoaX1cQXo

Olen hieman kade hänelle vaikka hän ei juurikaan tajua eri asioiden välisiä yhteyksiä, asiayhteyksiä, tai hän ei keksi mitään uutta tai luovaa, mutta hän on oikeasti todella taitava puhumaan ja luomaan hilpeän ja kevyen ilmapiirin. Hän saa sellaisen positiivisen möyhentävän jutteluilmapiirin aikaiseksi todella vaivattomasti. Minä en ole koskaan ollut lahjakas juurikin tämän minun lapsuudessani kokeman masennuksen takia.

Hänestä on kehittynyt sosiaalisesti todella lahjakas, ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä ja elämässä edetäkseen tarvitsee juuri nimenomaan sosiaalista lahjakkuutta ja taitoa. Vaikka hän ei välttämättä tajua kaikkia asioita, niin hänellä oikeasti menee hyvin. Hänellä on kaunis nainen and I would take her any day, jos asian nyt noin muotoilisi, tai sitten, jos suomalaisittain tuon muotoilisi, niin minua ei todellakaan haittaisi, jos hänellä olisi kaksoissisko, jonka kanssa voisin viettää aikaa koko loppuelämäni ajan. Hänellä on hieno 2008 vuosimallin Chrysler Sebring, joka toimii täysin moitteita ja jossa on vain pieniä määriä ruostetta siellä täällä, siis todella pieniä määriä. Ja hänellä on myös Maverick muskeliauto, pikkuinen tirri, mutta silti todella hieno ja todella hienossa kunnossa. Hänellä on rahaa sen verran, että hän voi tulla ja mennä kauniin naisensa kanssa milloin minnekin aina viikonloppuisin. Ei mitään turhan paljon, mutta sillä tavalla, että tulevat toimeen ja on vähän ylitsekin. Plus hän on oikeasti huvittava ja mukava tyyppi, joka on taitava sosiaalisissa tilanteissa. (Ja hänestä on kanssa tullut todella komean näköinen, kun he muuttivat tämän vuoden alussa asumaan yhteen saman katon alle. Ennen hänellä ei ollut partaa ja vain siilitukka, mutta nyt hänellä on hieno letti ja mukavan rouhe parta. Samaan tapaan kuin Leonardo Dicapriolla, mutta vähän paksumpana ja tuuheampana.)

Niin siinä mielessä turhaan masennutte, kun minä tässä kirjoittelen, että minulla on korkea ÄO. Ja itse asiassa vaikka sanotaankin, että korkea ÄO auttaisi menestymään paremmin elämässä, koska korkeamman ÄO:n omaavat tunnistavat kuvioita muita selvemmin ja koska elämä on pelkkiä kaavoja ja kuvioita (Zipf's theory / law video tuolla aikaisemmin), niin ei se aina automaattisesti tarkoita sitä, että menestyisi elämässä. Ympäristö vaikuttaa tähän menestymiseen, kuten myös monet muutkin asiat. Minulla oli se lapsuuteni erittäin vakava ja vaikea masennus, joka varmasti on vaikuttanut minun elämääni ja menestykseeni elämässä ja sitähän minä olen todella monesti tämän nykyisen lyhyen elämäni varrella sanonutkin, että jos ne kaksi pikkurillin kokoista palikkaa eivät olisi silloin minun ollessa pienenä irronneet, niin varmasti olisin täysin erilainen ihminen. Varmasti olisin itsevarmempi, törkeämpi, röyhkeämpi, itsekäämpi ja ties mitä kaikkea muuta. Mutta, kun en ole, koska se tapahtuma.

Ja muutenkin minun tähän astinen elämä on ollut pelkkää ylämäkeen kiipeämistä. Minulla ei ole koskaan ollut (huom. data minerit) vakituista työtä, minulla ei ole koskaan ollut tyttöystävää pidempään kuin vuoden (jos sitäkään), minulla ei ole koskaan ollut valtavasti rahaa käytettävissäni ja itse asiassa sain elämäni suurinta palkkaa koskaan viime kesänä kesätöistä! KELATKAA SITÄ! KESÄTÖISTÄ! ELÄMÄNI SUURINTA PALKKAA KOSKAAN! Ja kuitenkin ikää on 26 vuotta. Niin ei tässä oikein voi sanoa, että olisi mitenkään menestynyt, koska ei tässä oikeasti olla koskaan päästy mihinkään päin. Olen koneinsinööri, joka ei saanut koneinsinöörin töitä vaikka edelleenkin haluaisin tehdä niitä töitä. Ja muutenkin en ole oikein menestynyt missään paitsi WoT:ssa aikoinaan erittäin hyvänä pelaajana.

Niin siinä mielessä tekisi jopa sanoa, että antakaa minun nyt edes nauttia tästä, mikä minulla on eli minun ÄO:stani. Kerrankin elämässäni minä olen parempi jossain kuin kukaan muu (okei, olen parempi kuin yli 99% väestöstä) ja kerrankin elämässäni minulla jotain sellaista, jokin kyky, jokin taito, jota muut eivät voi riistää tai viedä minulta ja kerrankin elämässäni minä olen parempi jossain kuin kaikki muut, niin älkää nyt viekö tätäkin minulta.

Oli oikeastaan jopa helpotus, kun se Mensan kirje tuli ja luin sen tuloksen, että murehdin ihan turhaan sitä testitulosta. Oli mukava vihdoinkin alkaa ymmärtää itseään ja tajuta, että missä on hyvä ja miksi.

Mutta joo... Se siitä itsesäälistä ja mollivoittoisestä säestyksestä. Minulla on isompi ÄO kuin suurimmalla osalla Suomen väestöstä. So what? Menkää te tekemään sitä, missä te olette hyviä. Minä olen hyvä miettimään sitä, että mikä palikka tulee seuraavaksi kahden muun jälkeen. Menkää te tekemään sitä, minkä te osaatte parhaiten. Oli se sitten sosiaaliset taidot tai musikaalinen lahjakkuus tai auton virittämisen lahjakkuus tai jokin muu asia.

Tuo tulos oikeasti selitti minulle aika hemmetin monta asiaa. Siis todella monta asiaa. Esimerkiksi sen, että miksi aina on tuntunut siltä, että ei oikein kuulu joukkoon. No perkele tottakai en kuulu joukkoon, kun se joukko mihin minun pitäisi kuulua on kooltaan jotain alle 60 000 hengen kokoinen koko Suomen laajuisesti. Että ei mikään ihmekään, että aina on tuntunut, että ei oikein kuulu joukkoon. Ja muutenkin kaikkia muita todella monia asioita selkisi tuon jälkeen. Ja kyllä aion hakea Mensan jäsenyyttä, kunhan jossain vaiheessa saan kartutettu sen verran rahaa kasaan, että voin maksaa sen jäsenmaksun.

----

(Viime viikkoinen docventure taas laittoi aivosolut hyrräämään.)

Docventures 30.9.2015.

Aiheena oli talous. Tässä tuli lisää esille tätä kaavamaisuutta ja sitä kuinka pii liittyy kaikkeen. Talous oikeasti pyörii pelkän kaavan mukaan. KAIKKI PYÖRII! Ei turhaan sanota, että historia toistaa itseään, koska SE PERKELE TOISTAA!

Ei mikään ihme, että loogista päättelykykyä omaavat ihmiset menestyvät elämässä paremmin ja enemmän, koska elämä oikeasti on vain pelkkää kaavaa joka pitää vain älytä huomata. Isomman ÄO:n omaavat huomaavat tämän kaavamaisuuden paremmin ja tietysti sen takia sitten menestyvät. Kannattaa oikeasti käydä katsomassa tuolta Yle Areenan sivuilta tuo Docventures pätkä. ...Tai siis kaikki ne. Oikeasti todella hyviä ja deeppiä shittiä.

- Ja tähän väliin vai totean: "Mitä vittua onko tänään maanantai?!" Elin jotenkin jo keskiviikossa. -

Mutta siis, jos jotain numeroita tuosta dokkarileffasta pitäisi muistaa, niin 3141 päivää eli pii eli 8,6 vuotta. Ja tuo Martin Armstrongin ennuste jonkun valtion tai jonkun romahtamisesta. Eli tämän kuun ensimmäinen päivä 1.10.2015 alkoi jokin tapahtumaketju eli jokin talouden tai valtion tai jonkun tai jonkin romahtaminen ja se romahdus sitten myllertää 2016 - 2020 vuosina.

Ja tässä väistämättä alkaa muistella sitä minun lukemaa, jonka mainitsin jossain minun blogiviestissäni. Se oli se päivämäärä 2016 vuodelta... Mitäköhän silloin oikeasti tapahtuu... Nyt alkaa oikeasti vähän kuumottamaan, kun minä olen ennenkin saanut näitä viboja ja ne kuitenkin ovat aika hyvin osuneet kohdilleen, niin mitäköhän nyt on tiedossa... ONNEKSI vasta ensi vuonna, mutta silti. Jos vetää pisteet yhteen tuosta Martin Armstrongin ennustuksesta ja minun tuosta lukemasta, niin...

No lopun te osaattekin arvata.

Jos vain kuitenkin unohdettaisiin tuo asia nyt. ':D Tai muuten tämä oikeasti menee jonkun kansanryhmän kiihottamiseksi tai joksikin pakokauhun viljelemiseksi ja minulle vielä rapsahtaa linnaa. Tosin tämähän on blogi ja vastuu on lukijalla, mutta silti.

BTW. Martin A. Armstrong ja hänen nettisivut, check them out. ;)

---------

(Ja sitten, jos hypätään viime viikolla parin parin päivän päähän.)

Tämän takia:
Learned Helplessness (Opittu avuttomuus)
https://www.youtube.com/watch?v=YMPzDiraNnA

meillä on vähemmän heitä:
http://www.como.fi/uutiset/samin-tarina-antaa-rohkeutta-repaleisesta-lapsuudesta-menestyjaksi/

Eli yrittäjiä.

Kun koulutus parantuu, niin porukka tekee vähemmän itse ja myötäilee enemmän sitä mitä muut käskyttävät tekemään. Tämän takia syntyy vähemmän yrittäjiä, koska yrittäminen on juuri päinvastaista eli kukaan ei käskytä tätä yrittäjää vaan tämä yrittäjä joutuu tekemään kaiken itse ja saattaa jopa joutua käskyttämään muita.

Eli olisi ehkä jopa vähän kuin siunaus, jos porukka olisi vähemmän koulutettua ja porukka alkaisi laittamaan firmoja pystyyn. Eihän tämä nyt ihan näin suoraan mene, mutta tuosta opitusta avuttomuudesta pitäisi päästä eroon. Porukka pitäisi taas saadan tekemään itse enemmän, olla oma-aloitteisempia taas ja muutenkin alkaa itse taas tekemään ja miettimään eikä vain odottaa, että joku työntäisi heitä oikeaan suuntaan.

(Laitetaanpas kappale, joka kosketti minua syvästi silloin aikoinaan ja taisi myös saada minut tälle DJ harrastuksen uralle. Tämä nimittäin oli ensimmäinen vinyyli, jonka ostin itselleni. ;) https://www.youtube.com/watch?v=yEu8QIDLlno )

Elämä ei ole sitä, että odottaa, että joku tulee tökkimään ja työntämään oikeaan suuntaan kahdesti vaan pitää itse osata ottaa härkää sarvista kiinni ja itse ottaa itseään niskasta kiinni ja painua niitä vastoinkäymisiä ja sitä tuntematonta päin. Pitää itse alkaa uskaltaa liikkua sen oman mukavuusalueensa ulkopuolelle vaikka kuinka epämukavaa se olisikin. Ei kukaan tule teitä (eikä minua) hakemaan kodeistanne parisuhteeseen vaan siihen parisuhteeseen pitää itse uskaltaa astella ja mennä. Pitää itse alkaa lopettamaan se tosiasioiden kieltäminen ja oikeasti mennä sieltä epämukavalta alueelta pois sinne missä niitä sähköiskuja ei enää anneta. Ei jäädä tuleen makaamaan niin kuin sodankin aikaan sanottiin. On väärin sanoa, että on hyödytöntä tehdä mitään, kun asioille ei voi tehdä mitään. Tuo on väärin.

Where there's a will, there's a way.

Pitää oppia avaamaan silmänsä ja hyväksymään ne tosiasiat, että sieltä ikävältä sähköiskuja antavalta alueelta pystyy täysin itse kävelemään pois. Siihen omaan elämäänsä pystyy vaikuttamaan täysin itse.

Tosin huvittavasti juurikin tämä seuraava alla oleva tekstin pätkä, jonka kirjoitin tänään enkuksi yhteen youtube videoon kommentiksi vähän niin kuin sotii tätä vastaan. :D Mutta tosi asia on se, että jokainen itse pystyy vaikuttamaan oman elämänsä mukavuuteen tai epämukavuuteen.

---------

https://www.youtube.com/watch?v=SjCR_hcl1tQ

(5.10.2015)
https://www.youtube.com/watch?v=phgASkTaIW0
This is why I have said that human is a biological machine. None of our individual parts are actually alive. They are just bunch of different chemicals reacting to each other on macroscopic level and causing domino effects and cycles like heart beat. Human is extremely complex biological machine which can actually survey its own biological parts which in itself is extremely weird. Like self looping mechanism or (positive/negative) feedback loop. So this springs a question, are we actually selfaware living beings or are we just biological machines executing the very long many decades lasting biological domino effect sequency? Is our life predetermined already? Maybe not totally because the behaviour of the surrounding enviroment and other things in it can disturb this biological domino effect sequency but that still doesn't cancel out the fact that we as human beings couldn't be just biological machines executing our biological domino effect sequency. Our sequency can just change because of bumps from the surrounding enviroment effecting it. So... Are we really actually alive at all? Is human being really actually alive at all? That is one of the big questions.

(Suomennettuna: Tämän takia olen sanonut, että ihminen on biologinen kone. Yksikään meidän yksittäisistä osista ei ole elossa. Ne vain ovat kasa erilaisia kemikaaleja reagoimassa toisiinsa makroskooppisella tasolla ja aiheuttavat domino efektejä ja syklejä kuten sydämen lyönti. Ihminen on äärimmäisen monimutkainen biologinen kone, joka voi tutkia sen omia biologisia osia, joka itsessään on äärimmäisen outoa. Kuin itseään toista mekanismi tai (positiivine tai negatiivinen) palautesilmukka [tai -toisto miksi tuota pitäisi kutsua]. Joten tämä herättää kysymyksen, olemmeko me itseasiassa itsestään tietoisia eläviä olentoja vai olemmeko me vain biologisia koneita suorittamassa todella pitkää, useita vuosikymmeniä kestävää, biologista dominoefekti sarjaa? Onko meidän elämä jo ennalta määrättyä? Ehkä ei täysin, koska ympäristön käytös ja muut asiat siinä voivat häiritä tätä biologista dominoefekti sarjaa, mutta tuo silti ei sulje pois sitä tosiasiaa, että me ihmis olennot emme voisi olla biologisia koneita suorittamassa biologista dominoefekti sarjaa. Meidän sarja voi vain muuttua ympäristön aiheuttamien tönäyksien takia tähän vaikuttaen siihen. Joten... Olemmeko me oikeasti elossa ollenkaan? Onko ihmis olento itseasiassa ollenkaan elossa? Tuo on yksi isoista kysymyksistä.)

JA TUOKIN ON LISÄÄ TODISTETTA SIITÄ MIKSI ASIAT OVAT NIIN KAAVAMAISIA!!! KOSKA NE OVAT! KOSKA KOKO HOMMA PYÖRII KAAVAMAISUUDEN POHJALTA!!! Kaava toistaa itseään (ihmisen DNA, solujen lisääntyminen ja eliön kasvaminen jne.)

Ja varmaan juuri näiden tässä viestissäni mainitsemieni asioiden takia älykkäiden ihmisten on vaikea sopeutua ympäröivään ympäristöönsä ja siinä ympäristössä eläviin ihmisiin, eliöihin ja muihin juttuihin, koska älykkäämmät ihmiset tietoisesti ja tiedostamattaan panostavat tällaisten asioiden pohtimiseen ja miettimiseen ns. arkielämän asioiden yläpuolella olevien asioiden pohtimiseen. Ja sen takia ovat vaikeuksissa saada töitä tai parisuhdetta tai elantoa jne. Kun taas sitten samalla vähemmän älykkäät ihmiset keskittyvät heidän mielestä korkealentoisiin asioihin eli juurikin niiden asioiden miettimiseen, kuten kuinka saada töitä, kuinka saada nainen tai mies, kuinka toimia sosiaalisessa ympäristössä jne.

Ja nyt siis tarkoitan sitä, että esim. Oxfordin yliopistossa siellä opiskelevilla on jopa vaikeuksia tehdä itse itselleen ruokaa, koska niinkin perusasioiden hallinta on hukassa elämässä, kun heidän elämänsä on keskittynyt niin pitkään älyllisesti vaativampien asioiden pyörittelyyn kuin taas jonkun ruuan valmistuksen miettimiseen. Tietysti tässä on paljon muitakin vaikuttajia jne eikä vain älykkyys, mutta sinne päin...

Pläh...

Mutta niin. Kai sitä voisi tältä erää lopetella tämän kollaasi tyyppisen viestin tähän. Ja siis jos en ole jo kertonut aikaisemmissa blogikirjoituksissani, niin tätä blogia siis saa ja kannattaa jakaa kaikille niille henkilöille, jotka saattavat teidän mielestänne tykätä näistä minun kirjoituksistani. Se vain on mukavaa, että useampi ihminen on kiinnostunut siitä mitä minä kirjoittelen tänne ja heitä kiinnostaa lukea ja tietää näistä asioista enemmän kuten minäkin. Ja siis kommentoidakin saa täysin vapaasti. On vain mukavaa jutella asioista muidenkin ihmisten kanssa ja vaihtaa ajatuksia isomman porukan kanssa kuin vain itsensä kanssa. :D

Asetan vain yhden ehdon. Kunhan vain muistatte, että ette nyt kuitenkaan ihan heti ensimmäisenä ala kaivamaan minun identiteettiäni esille. Sellainen kirjoittajan tuntemattomuus, yksityisyys, yksityisyydensuoja ja niin pois päin, tiedättehän, niin sellaisen vielä tykkäisin pitää. Kuitenkin nuo asiat helpottavat kirjoittamaan vapaammin ja avoimemmin pääni sisäisiä asioita auki tänne kaikkien luettavaksi.

Mutta niin se vuokra... Minäpäs mene tästä nyt maksamaan sen vuokran...

Adjöö. Ensi kertaan taas. :) Keep thinking. ;) ^^

Ainiin: http://areena.yle.fi/1-2862272 ;)

Submachine. Hieno pelisarja. Kannattaa pelata. Löytyy netistä ja pääsee pelaamaan ilmaiseksi nettiselaimella. Näköjään 9 osa oli tullut maaliskuussa 2014 ja nyt kymmenes ja viimeinen osa on tulossa tänä vuonna (ehkä). ^^ Oikein mukavaa pelattavaa.

Pääsin todella pitkälle tuossa 9 osassa, mutta sitten vain meno tyssäsi. En ala mitään spoilereita tähän kirjoittamaan, mutta edistyksen tyssääminen ehkä pysähtyi hieman huonoon viimeistelyyn, jonka takia en sitten älynnyt tilannetta paremmin. Mukavan ympäripyöreästi sanottu eikö? Mutta en ala mitään spoilereita kertomaan tässä.

Saatte sitten paremman nautinnon kyseisestä pelistä. :)

Ja kuinka tämä Submachine liittyy Mensaan? Sillä tavalla, että Submachine on ongelmanratkonta peli, puzzle peli, ja olen aina tykännyt niistä ja Submachinet ovat aina antaneet sopivaa haastetta. Alku on aina helppo, mutta sitten ongelmat alkavat hieman vaikeutua, kun joutuu laajemmalla alueella pyörimään.

Noo, edelleenkin, mitenkä tämä liittyy Mensaan? No sillä tavalla, että kävin tänään Mensan kokeessa Tampereella ja nautin siitäkin. Kyseessä siis oli se ÄO-testi, josta puhuin viime viestissäni. 45 loogista päättelykykyä mittaavaa kysymystä ja 20 minuuttia aikaa vastata.

Kerkesin vastaamaan aluksi 42:teen ja sitten 43:een, mutta sitten aika loppui kesken. Kysymykset, jotka aluksi jäivät pyörimään mieleen taisivat olla 29, 32 ja 45. 29:än sain ratkaistua myöhemmin palattuani siihen ja 45:nkin olisin ehkä juuri ja juuri saanut ratkaistua alitajuisella fiiliksellä, että tämä se varmaan on, mutta aika loppui juuri kesken, kun olin merkitsemässä vastausta paperiin, joten se jäi sitten vastaamatta.

Alku oli todella helppoa minulle. Olin ihan, että onko tämä jotain pilkkaa tai jotain? Maksoinko minä oikeasti 38 euroa (ennakkomaksu, paikanpäällä olisi ollut 40€) tästä, että pääsen tekemään tällaisia tehtäviä? Ensimmäiset 20 menivät niin nopeasti kuin vain kerkesi sivuja käännellä. 21 tehtävä oli jo hieman vaikeampi ja olinkin, että jes noniin, mutta sitten, kun senkin sai ratkaistua, niin olin sitten, että jahas...

Jossain 30 tehtävän paikkeilla tahti alkoi hidastumaan ja ongelmat alkoivat olemaan oikeasti haastavia.

Ja nyt tulee pari hauskaa kohtaa. Nimittäin sitten, kun olin päässyt 45 tehtävään ja ajattelin hypätä sen yli, vaikka tiesin, että tehtävät loppuivat siihen, niin halusin varmistaa silti, että olihan se varmasti viimeinen tehtävä ja samalla kun käänsin vielä kerran sivua, niin kuulin vaimean huvittuneen tuhahduksen, että vieläkö lisää pitäisi olla? No eipä siinä. Palasin takaisin päin puremaan pähkinöitä ja miettimään asioita.

Sitten kun koe oli loppunut ja paperit kerättiin pois, niin vaikka tämän miespuolisen kokeen valvojan (joka siis keräsi ne laput) ilmekään ei värähtänyt, niin jotenkin hänestä tuli sellainen viba, että hän ajatteli hiljaa mielessään, että "Hooouuuliii shiieet." Plus vielä sitten, kun siinä kokeen jälkeen juteltiin, niin hän tuijotti välillä minua ja tietysti minä sitten katsoin häntä takaisin ja siinä vaiheessa tajusin, että hän tietää, että minä tiedän, että hän tietää ja että minä tajusin nyt, että hän tietää. :D Niin siinä sitten tuli se vahvistus minulle, että jotakin siinä minun testin tuloksessa oli sellaista, joka vavahdutti hänen maailmaansa.

Kolmas huvittava juttu on se, että kun kokeen jälkeen juteltiin, niin (tai saattoi olla ennenkin koetta) yksi siellä kokeessa mukana olleista vastaajista sanoi jotenkin, että se koehan mittaa vain 135 pisteeseen asti ÄO:ta (keskihajonnan ollessa 15). En muista saatiinko siihen suoraa vastausta, mutta tämä pisti sitten ajattelemaan, koska Mensan pääsyvaatimus on 131. No tuostahan laskee nopeasti, että kuinka monta vastausta saa mennä väärin, että tuo 131 tulee täyteen. 135 / 45 = 3 => 3 x 44 = 132 eli VAIN YKSI saa mennä väärin, jotta tuo 131 tulee täyteen. Jos 2 menee väärin, niin arvohan tippuu silloin 129:ään.

Ja minullahan juuri jäi vastaamatta kahteen kysymykseen. Toista en kerennyt vastata ja toista en vain keksinyt ajoissa. Olisi aika harmillista, jos tuo Mensan jäsenyys sitten jäisi yhden vastauksen päähän, mutta that's life. Jos se kerta niin menee, niin ei voi mitään eikä mahda mitään. Pitää sitten käydä kokeilemassa vielä toisen kerran ja lopettaa siihen, jos ei silläkään kerralla onnistu.

Mutta toisaalta taas ei ole vielä mitään varmuutta, että mitenkä nuo vastaukset oikein menevät, koska psykologi arvioi ne sitten lopullisesti ja viralliset vastaukset tulevat postissa 1-2kk aikana. Yleensä kuitenkin ovat tulleet kuulema alle kuukaudessa.

Että semmoista tänään.
Huomenna sitten kauppaan.

Huhhuh tosissaan. Oli ensimmäiset käytännön kokeet ja huhhuh, kun oli aika karua kyytiä, mutta kyllähän tuosta selvittiin juuri ja juuri kunnialla ja hyväksytysti.

Eli lentokoneasentajan perustutkinnon ensimmäiset käytännön kokeet. Ennen lentoonlähtöä potkurille tehtävät tarkistukset ja sytytystulppien irroitus, tarkistus, mahdolliset huoltotoimenpiteet ja takaisin laittaminen.

Potkurin tarkistaminen meni nätisti ja hyväksytysti. Siinä taisi tapahtua vain kaksi virheen tapaista, joista oikeastaan toinen oli se vähän enemmän virhe ja toinen oli vain ennemminkin pieni unohduksen ja olettamuksen yhdistelmästä aiheutunut unohdus, joka olisi voinut johtaa virheeseen.

Eli potkuri tuli tarkistettua ja sitä pyöriteltyä, mutta unohdin, että joissain koneissa potkurit pyörivät ns. runkoon päin eli, jos potkurin lapoja katsoo niiden ollessa yläasennossa, niin niiden pitäisi laskeutua kohti lentokoneen runkoa, joka siis on moottorin pyörimissuunta eli runkoa päin.

https://www.youtube.com/watch?v=RZzuhjVcFLo

Tämä sen takia, koska jos toinen moottoreista sammuu (kyseessä siis oli kaksimoottorin mäntämoottori lentokone nimeltään Piper Chieftain ja olikohan vielä 3, sotilaskone siis) eli tässä tapauksessa vasemman puoleinen, niin oikean puoleinen moottori ei ala painamaan runkoa alaspäin, kun potkuri pyörii. Tässä tilanteessa siis potkuri pyörisi myötäpäivään jolloin se vääntäisi moottorin välityksellä runkoa vastapäivään eli alaspäin eli lentokone tippuisi tehokkaammin alas. Tämän takia tässä koneessa oikeakin moottori on laitettu pyörimään runkoon päin eli sen pyörimissuunta on vaihdettu vastapäivään jolloin, kun vasen moottori sammuu, niin oikea moottori ei väännäkkään runkoa alaspäin vaan se yrittää nostaa sitä ylöspäin, koska potkuri pyörii vastapäivään ja moottori yrittää vääntää koneen runkoa myötäpäivään eli ylöspäin.

NOH...

Tässä siis unohdin tämän ja pyöritin potkuria myötäpäivään, joka siis pyörittää moottoria, jota ei saisi tehdä moottorin paikoillaan ollessa ja luonnollisesti sammutettuna. Tokihan siellä on öljykalvot, jotka suojelevat moottoria ja moottorin mäntiä kulumiselta, mutta teeppä tätä jatkuvasti ja pidempään, niin kyllä sillä alkaa vaikutusta olemaan moottorin kulumiseen. Joten tätä kyseistä potkuria olisi pitänyt pyörittää vastapäivään, jolloin moottorin ja potkurin välissä oleva räikkämekanismi olisi jättänyt moottorin paikoilleen ja rauhaan vaikka potkuri pyörisikin.

Toinen mahdolliseen virheeseen johtanut asia, joka unohtui oli se, että olisi pitänyt tarkistaa ohjaamosta, että siellä on lippulappusia moottorin starttikytkimissä, polttoainehanoissa ja ties missä kaikissa muissa, että älä kytke ja ei saa käynnistää, koska jos joku olisi mennyt sinne ohjaamoon ja alkanut käynnistelemään konetta, koska lentokone olisi ollut lentoonlähdössä, koska oltiin tekemässä lentoonlähtö tarkistusta, niin siinä olisi voinut nopeasti käydä sillä tavalla, että lapa kopsauttaa kallon halki, kun toinen alkaa starttailemaan moottoria ja ei huomaa, että siellä on potkurin tarkistus ennen lentoonlähtöä.

https://www.youtube.com/watch?v=hyW891VC_Uo

Nyt kuitenkin tämä vähän unohtui, koska oltiin huoltohallissa ja pystyi tekemään alitajuisesti sen olettamuksen, että kerta kone on huoltohallissa, niin se on kanssa tehty aikaisemmin vaarattomaksi vaikka se olisikin tietysti kannattanut vielä tarkistaa. Plus sitten isompien koneiden kanssa, kun sieltä ohjaamosta ei näe moottoreille, niin tilanne olisi ihan täysin toinen. Siellä ei paljoa paina, kun sellainen kaksi metriä halkaisijaltaan oleva suihkumoottori alkaa käynnistyä, niin siinä ei yksi ukko paljoa paina ja se imeytyy kyllä nätisti sinne moottoriin ihan hetkessä eikä se tunnu missään.

Huhhuh...

Että sellaista. Toinen käytännön koe oli sytytystulppien tarkistaminen. Siitä voisi kertoa niin paljon, että en kyllä jaksa. Siinä piti muistaa ihan sairaasti eri asioita ja jopa minäkin tarkkana ja täsmällisenä ihmisenä unohtelin niitä asioita. Siinä oli siis ihan valtavasti asioita, joita piti muistaa.

Huh sentään. Kuulema eilen siinä oli vielä heti alkuunkin tehty sellainen pommi siihen, että kirja oli ollut väärä eli se oli sellainen versio, joka ei ollut päivityksen alainen. Sieltä taas löytyi myös sellainen kirja, joka on päivityksen alainen ja kuulema se olisi pitänyt ottaa käyttöön, mutta eilen kaikki unohtivat sen, joten nyt tänään sitten siellä oli valmiiksi sellainen kirja, joka oli päivityksen alainen eli puolustusvoimat hoitivat sen kirjan päivittämisen ajantasalle, jos siihen tulee jotain muutoksia.

https://www.youtube.com/watch?v=2jR72k4MzCg

Ja olihan siinä vielä paljon kaikkea muutakin. Huh...

JA Kaikkein huvittavinta tässä on se, että minä olin nuorempana erittäin tarkka ja täsmällinen sekä tehokaskin vielä.

Minä oikein opettelemalla jouduin opettelemaan epätarkemmaksi ja ns. elämään samalla tavalla kuin normaalit ihmiset. Nyt sitten taas todella huvittavasti, jos en olisi muuttunut tippaakaan näiden vuosien varrella eli olisin pysynyt tähän päivään asti yhtä tarkkana, täsmällisenä ja tehokkaana, niin tämä sytytystulppa koekkin olisi mennyt kirkkaasti puhtailla papereilla lävitse. Kyllä se siis nytkin meni, mutta vähän kompuroiden.

Eli kai minä nyt sitten vihdoin ja viimein olen löytänyt sen alan, joka on minun alani ja jossa pääsen olemaan oikeasti todella tarkka ja täsmällinen, koska työnkuva sitä velvoittaa.

Voi vain sitten kuvitella kuinka pikkutarkan säntillisesti näiden lentokoneasentajien kodit on järjestelty ja kuinka tarkasti kaikki tavarat niissä on laiteltu paikoilleen, kun niiltä vaaditaan tällaista tarkkuutta. Huh...

---

https://www.youtube.com/watch?v=_B5p23tz4b0

Ja kerta tässä nyt on päästy vauhtiin, niin voisihan tässä kertoa siitä asiasta, joka jäi viime kertaisesta blogimerkinnästä pois eli...

14.8.2015, kun olin käymässä Kuopiosssa tapaamassa kaveriani, niin kävin siellä sitten päivän päätteeksi katsomassa Pixels leffan. Eli viikko sen jälkeen, kun sillä oli ollut ensi-ilta eli 7.8.2015.

Se oli aika eksoottinen kokemus siellä leffateatterissa. Näin ohi mennen mainittakoon, että itse leffa oli todella hyvä. Pidin siitä todella paljon, mutta siis se itse asia oli se, että kun istuin sinne leffateatteriin ja leffa oli alkamassa, niin pään sisällä tuli sellainen todella outo ja eksoottinen kiertyvän liikkeen tunne, sellainen muljahdus.

Eli siis vasemman aivolohkon takaraivon kohdalla tuli sellainen tunne, että siellä olisi jotain kiertynyt myötäpäivään ja tuntui kanssa kuin koko aivot olisivat kiertyneet sen vaikutuksesta vähän myötäpäivään.

https://www.youtube.com/watch?v=Qvs1NrYlPCk

Siis sillä tavalla myötäpäivään, jos katsoo ylhäältä alaspäin suoraan päälaelle, niin siitä perspektiivistä myötäpäivään eikä sillä tavalla, että selän takaa, jos katsoo, että aivot olisivat kiertyneet myötäpäivään ns. poikittain kohti oikeaa olkapäätä. Ei, vaan juurikin tuolla tavalla, että aivojen takaosa kiertyi vasenta korvaa kohti ja oikea aivojen etuosa oikeaa kohti.

Ja tämän jälkeen tuli sellainen olo, että tuntui kuin minun aivot olisivat kaatuneet, jonkun tolpan nokasta lattialle kaaressa. Sillä tavalla kuin tavar yleensäkin kaatuu, kun se on tolpan nokassa kiinni. Se tunne oli ihan samanlainen. Ja vielä kaikkein oudointa oli se, että lopuksi tuntui kuin minun aivot olisivat iskeytyneet lattialle tai jonnekin, koska tämän jälkeen samaan kohtaan aivoja, jossa se kiertyvä muljahdus tuntui, niin tuntui myös tällainen kyseenomainen isku.

https://www.youtube.com/watch?v=nCd8hw6-i6E

Se tunne oikeasti oli juuri sellainen kuin minun aivot oikeasti olisivatkin jossain Matrixin tapaisessa aivofarmissa olemassa oikeasti ja fyysisesti ja ne olisi istutettu sellaisen jonkinlaisen tolpan varteen. Sitten joku tökkäisee minun aivojen vasenta takaraivoa jollain pesäpallomailan kärjen tapaisella tylpällä kapistuksella varovasti ja tästä tulee sellainen muljahtava tunne minun aivoissa, josta kanssa samalla sitten seurasi tämä outo kiertyvä ja taaksepäin vasemman takaraivon päälle kaatuminen tolpan nokkassa ja lopulta iskeytyminen tällä samalla aivojen vasemmalla takaraivon kohdalla maahan tai johonkin. Ja tuntui kuin siinä välissä olisi ollut jotain lasia tai jotain karkeaa tai terävää, kun tämä isku tuli.

Se oli todella eksoottinen tunne, koska koko sen ajan, kun tämä tapahtui niiden ihan vain parin sekunnin aikana, niin minä olin täysin liikkumattomana paikallaan. Niin sen takia tämä pisti miettimään, että mikä oikeasti on se todellisuus missä meidän mieli sijaitsee...

Tuntuu eksoottiselta ja oudolta ajatukselta, että tämä maailma tässä meidän ympärillä ei olisikaan todellista vaan tämä olisikin vain joku joidenkin muiden elämänmuotojen tekemä "reality show." Pystyisikö tämä oikeasti olemaan sellainen?...

Katsokaas, kun minä mietin tätä oikeasti tosissaan ja vakavissaan tätä sen takia, koska...

- Avaruudessa on elämää. Se on fakta. Siellä on pakko olla jossain avaruusolentoja olemassa ja elämässä. Avaruus on niin tajuttoman laaja paikka, että siellä vain on pakko olla jossain myös elämää.

https://www.youtube.com/watch?v=KfPoaX1cQXo

- On monesti todettu, mutta ei olla pystytty todistamaan "kouriin tuntuvasti ja silmillä nähtävästi," että on muitakin ulottuvuuksia kuin nämä meidän kolme. Mutta niitä oikeasti on olemassa meidän aivot, järki ja meidän tajunta vain on niin rajoittunutta ja alkeellista, ettei se pysty käsittelemään ja tajuaamaan sitä, että on olemassakin myös muita ulottuvuuksia. Plus puhumattakaan sitten, että meidän aistit, kyky havannoida ja vastaanottaa tietoa ulkomaailmastamme, ovat niin alkeelliset ja surkean kehittymättömät, että ei ole ollenkaan mahdotonta, että olisi olemassa muitakin ulottuvuuksia.

KOSKA
-- Keskiajalla ei tiedetty bakteereista ja viruksista mitään, koska niitä ei nähty ihmisen aisteilla. Niitä luultiin noituudeksi. SILTI tiede todisti, että sairaudet aiheutuvat näistä vaikkei niitä nähtykään paljaalla silmällä. Tässä jo yksi todiste siitä, että vaikka jotain ei pystytä aistimaan, niin se ei tarkoita sitä, etteikö se olisi siellä.

-- Toinen erittäin pätevä esimerkki meidän tajunnan ja aistien tajuttoman alkukantaisesta ja alkeellisesta olemuksesta on se, että yritäppä keksiä yksi uusi väri.

Kyllä YKSI UUSI KOSKAAN AIKAISEMMIN IHMISEN NÄKEMÄTÖN VÄRI!

Siitä vain, minä kyllä annan aikaa.

-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-

Joko riittää? Keksitkö? Etkö? Onpas kumma, koska mantis shrimp eli sirkkaäyriäinen näkee myös ultravioletti valoa. Joo toki me tiedämme, että ultavioletti valo on violetin väristä, mutta tämä sirkkaäyriäinen näkee ultravioletti valon eri sävyjä. Miettikääpä sitä. Minkä värinen on ultravioletti valon jokin eri sävy? Entä minkä väristä valoa olisi esimerkiksi radiosäteilyn gamma aallot tai radioaallot.

Entä yrittäkääpä kuvitella miltä tuntuisi, jos pystyisi aistimaan ja tuntemaan radioaaltoja ja vielä tulkitsemaan niitä.

Aivan.

Sirkkaäyriäisellä on 12:sta valolle herkkää tappisolua. Ihmisillä on 3. Me pystymme vastaanottamaan sinistä, punaista ja vihreää valoa ja näitä yhdistelemällä päättelemään toisten aallonpituuksien luoman värisävyt. Sirkkaäyriäinen pystyy myös tunnistamaan kolmea ERILAISTA POLARISOITUA VALOA! Yrittäkääpä te erottaa tai edes nähdä kolme erilailla polarisoitua valoa.

Joko nyt alkaa raksuttamaan kuinka alkukantaiset meidän aistit oikeasti ovat?

(Plus sitten tietysti bonus tietona tähän voisi vielä lisätä, että sirkkaäyriäiset lyövät käsillään niin nopeasti ja niin kovaa, että niiden käsien ollessa vedessä ne luovat veteen TYHJIÖKUPLIA, ja kun nämä TYHJIÖKUPLAT luhistuvat itseensä päin, niin ne luovat valoa! Koska se luhistuminen on niin väkivaltaisen voimakasta, että siitä luhistumisesta ei vapaudu harvalla aallonpituudella olevia ääniaaltoa vaan tiheämmällä aallonpituudella olevaa valoa. Se tärähdys, joka siitä tyhjiökuplan luhistumisesta tapahtuu on niin raju ja niin tiheä tahtinen, että syntyvät aallot värähtelevät näkyvän valon aallonpituuksilla eivätkä äänen aallonpituuksilla.

Joko nyt kanssa alkaa vähän selviämään kuinka alkeellisia me ihmiset olemme olentoina? Ääni on aaltoliiketta, valo on aaltoliiketta, radioaktiivinen säteilykin on aaltoliikettä, jota me myös voisimme aistia, mutta koska meidän aistit ovat niin alkukantaiset, että me pystymme aistimaan vain harvaa ääniaaltoa ja vähän tiheämpää valoaaltoa, niin me emme pysty näillä nykyisillä surkeilla aisteilla aistimaan radioaktiivista säteilyä, jonka myös pitäisi olla teoriassa täysin mahdollista, kunhan meillä vain olisi oikeanlainen aistin sitä varten. Jokin aistin vain, joka pystyisi värähtelemään harmoniassa kyseisellä radioaktiivisen säteilyn aallonpituudella samalla tavalla kuin korvan tärykalvo värähtelee samalla tavalla harmoniassa kuin kaiuttimista ulos tuleva ääni saa ne värähtelemään. Samalla tavalla voidaan myös tästä sitten johdatella teoriaa, että silmissä olevat tappisolut värähtelevät samalla tavalla harmoniassa eri valon aallonpituuksien kanssa ja aivot sitten tulkitsevat tätä värähtelyä SATTUMALTA NYT VAIN tämännäköisinä väreinä. Todellisuudessahan ne värit voisivat olla jotain aivan muuta, mutta me emme vain pysty aistimaan niitä, koska meidän aivot vain ovat evoluution aikana valinneet tällaiset tulkinnat valon eri aallonpituuksille.

Samalla tavalla, kun tästä johdatellaan tätä teoriaa pidemmällekin, niin teoriassa meillä on kaikki teknologia valmiina kytkeä aivoihimme sellainen aistin, elektroninen sensori, joka lähettäisi meidän aivoihin tietynlaista signaalia ja aivot sitten vain tulkitsisivat sen jollain tavalla jonkinlaiseksi radiosäteilyksi. Esim. hyvin karu ja alkeellinen järjestelmä voisi olla se, että alpha säteily tuntuisi pienenä kipuna vasemman käden käsivarressa, beeta säteily sitten oikean käden vähän voimakkaampana kipuna ja gamma säteily sitten vaikka keskellä rintakehää pienenä kipuna.

MUTTA tässä tulee ongelmaksi se, että meillä ei ole tietoa mihin kohtaan aivoja meidän pitäisi kytkeä tämä anturi, jotta me pystyisimme alkaa aistimaan tätä radioaktiivista säteilyä tällä tavalla. Me emme ole edes päässet perille rotan aivojen toimintaperiaatteesta, niin me emme todellakaan ole päässeet perille varmaan tuhat kertaa kookkaampien ihmisen aivojen toimintaperiaatteesta.

Se, että meidän aistit ovat niin rajallisia, rajoittuneita ja alkukantaisia ja vaikka me emme pystykään aistimaan rinnakkaisi ulottuvuuksia tai näkemään ns. meidän fyysisen maailman verhon taakse, niin se ei silti tarkoita sitä, etteikö sitä toista ulottuvuutta voisi olla vaikka päällekkäin meidän fyysisen maailman kanssa.

Jos me emme pysty aistimaan radioaktiivista säteilyäkään muulla tavalla kuin sillä, että meidän kroppamme alkaa romahtaa sen vaikutuksien takia, niin kuinka me pystyisimme edes aistimaan, että onko meidän ympärillä toisia ulottuvuuksia tai vaikka henkiolentoja?

Aivan. Se, ettemme me näe niitä ei tarkoita sitä etteikö niitä olisi olemassa siellä.

Miettikääpä sitä.

JA JUURI TÄMÄN TAKIA aloin miettimään, että onko tämä minun ympärilläni oleva maailma todellinen ja mikä tästä maailmasta on todellista ja mikä ei ja missä minun henkinen olemus oikeasti on ja missä minun aivojen toiminta OIKEASTI SIJAITSEE!?

Niin, että miettikääpä sitä.

Niin, että sillä sitten aloin oikeasti miettimään, että...

Ja siis voitte tässä vaiheessa ihan vapaasti kutsua minua hulluksi tai huumehörhöksi, joka käyttää tajuntaa laajentavia "lääkkeitä" (drug = lääke sekä huume), jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta minä tiedän mikä minä olen ja minä olen tässä nykyisessä ympäröivässä maailmassa järkevä ihminen, joka käyttäytyy järkevästi muiden tässä nykyisessä ympäristössä olevien ihmisten kanssa.

...miettimään, että mikä tämä maailma tässä ympärillä oikeasti on.

PLUS on dokumentoitu erittäin tarkasti kuoleman jälkeisiä tapahtumia ja retkiä kuinka ihmiset ovat siirtyneet tunnelia pitkin eteenpäin ja tulleet ovelle sekä ovat joko menneet siitä ovesta lävitse tai palanneet takaisin ja palanneet omaan kehoonsa. Ja tietysti on muunlaisia kokemuksia myös ja henkilö on palannut takaisin omaan ruumiiseensa.

JA KAIKEN lisäksi kuten tuossa aikaisemmin totesin, niin mikään ei kiellä eikä estä sitä etteikö toisiakin todellisuuksia olisi tässä meidän oman todellisuutemme ja ulottuvuutemme rinnalla olemassa.

Niin sillä sitten alkoi raksuttamaan tuon leffateatterin kokemuksen jälkeen, että mikä tämä meidän ympäröivä maailma oikeasti onkaan.

Joo toki voitte jo soittaa poliisit ja lähettää minulle kutsun hullujen huoneelle, mutta mielummin minä ottaisin kutsun Stephen Hawking:nn tai Michio Kaku:n puheille.

Todellakin saatte täysin vapaasti pitää minua hulluna, kunhan ette pilaa minun elämääni vain sen takia, koska kirjoitan ajatuksiani auki teille luettavaksi. Itsehän te vapaaehtoisesti päätitte lähteä tämän "huvipuiston laitteen" kyytiin. Kärsikää tai nauttikaa nyt kyydistänne, koska poikkeen ette pääse ennen kuin pystytte unohtamaan kaiken mitä olen koskaan kirjoittanut ja unohtamaan koko tämän blogin. Enjoy the ride, as yanks say. Mutta sanonpahan vain, että aikoinaan aikansa tiedemiehiä myös pidettiin hulluina, höyryveturin keksiää vähän höyrypäänä, TNT:n keksijää vähän tärähtäneenä ja Galileoa hulluna ja Jumalan pilkkaajana, kun hän sanoi, että se pyörii sittenkin. Miettikääpä sitä. Olenko minä tämän ajan seuraava Einstein? Olenko minä tämän ajan seuraava hullu tiedemies, joka astuu Stephen Hawkingin jättämiin saappaisiin ja olenko minä se, joka mahdollistaa ulottuvuuksien välisen matkustamisen mustien aukkojen lävitse.

(Search the internet; look it up: Stephen Hawking viittaa jo siihen, että mustat aukot ovat portti toisiin ulottuvuuksiin. Ihan vain, jos on mielenkiintoa tällaisia asioita kohtaan ja haluatte lukea lisää.)

Ja kaiken lisäksi vielä minusta on tuntunut jo pitkään siltä kuin minun elämääni ohjailtaisiin jostakin. Jotkin asiat jotenkin vain loksahtelevat liiankin hyvin paikoilleen ja jotkut toiset asiat taas sitten oudosti menevät ihan toisin kuin niiden olisi kuvitellut menevän, mutta sitten myöhemmin aina jotenkin selviää, että oli parempi, että ne menivät sillä tavalla kuin menivät.

Plus juurikin tämä tyttöystävä episodi silloin, kun puhuin yhdessä edellisessä blogiviestissäni kuinka olo oli täysin prikulleen juuri niin kuin Truman showssa. Siis kuinka siinä torin ympärillä pyöri ensin jumputtavia mopoautoja ja sitten tämä präktä safari jne. Se tuntui niin tekaistulta, kuin olla ja voi ja olo oli juuri prikulleen sellainen, että eihän tätä voi tapahtua oikeassa elämässä, tämä on niin prikulleen Truman shown kaltainen olo kuin vain olla ja voi.

Niin sillä sitten, kun näitä palasia on tullut tässä yhdisteltyä pitkin ja poikin (tämä outo aivojen kiertymisen tunne, tuo treffi episodi, se, että olin juuri paria hetkeä ennen vetämässä kurkkuani auki tehdäkseni itsemurhaa, kun kännykkä soi ja monet monet muut tapaukset minun elämässäni), niin ei oikein enää pysty sulkemaan pois sitä mahdollisuutta, että ettenkö minä pystyisi olemaan jossain jonkinlaisessa jonkun toisen ulottuvuuden olentojen luomassa jonkinlaisessa universumissa, jota he seuraavat jollain tavalla ja jonka toimia he pystyvät kontrolloimaan ja joka toimii heille kuin jonakin parhaimpana reality showna.

Niin sillä sitten kaiken tämän jälkeen on tullut vähän mietittyä. Näköjään tuo uusi sänky teki tehtävänsä, kun tällaista tajuntaa räjäyttävää tekstiä alkaa taas syntymään. :D

https://www.youtube.com/watch?v=MOFW_C83RXE

Mutta minä poistun näiden sanojen ja tuon kappaleen saattelemana tästä taas muualle ja keskityn vaihteeksi taas hallitsemaan tätä minun elämääni tässä minun ympärilläni olevassa universumissa, jota minä tällä hetkellä pidän vielä toistaiseksi sinä konkreettisena todellisuutena minulle.

Vaikka kuka sitä tietääkään, että miksei vaikka minun aivot olisikin jossain matrixin tapaisella ihmisfarmilla, jossa sitten joku pukkasi ne tolpan nokassa ollessaan kumoon itse tolpan kanssa ja miksei minun todellinen todellisuus ja todellinen fyysinen maailma voisikaan olla jossain muualla kuin konkreettisesti tässä ja nyt tässä minun kroppani ympärillä.

Miettikääpä sitä. ;)

Peace 'n' out.
Ensi kertaan. ;)

Ainiin.
PS. Varmaan nytten alatte oikeasti tosissaan varsin hyvin ymmärtämään, että miksi haluan pitää identiteettini salassa (lol salassa, tällaisena aikana, jolloin minun tiedot jo varmasti ovat NSA:n tietopankeissa ja ne on ruodittu lävitse täikamman kanssa) ja toivoisin, että korkeintaan ottaisitte minuun yhteyttä silloin, jos saatte minut vaikka Michio Kaku:n puheille.

Toisten mielestä olen varmasti täysi hullu ja sekopää, mutta toivottavasti joidenkin toisten mielestä sitten taas olen oikeasti eri tavalla ajatteleva tajuntaa laajentava ihminen.

Peace,
and love. ;*

https://www.youtube.com/watch?v=6qqdw_KOeHI

Aloitetaanpas kaikkein mielenkiintoisimmalla asialla vaikka tässä viime kirjoituksen ja nykyisen kirjoituksen välillä onkin tapahtunut kaikenlaista mielenkiintoista kirjoitettavaa.

Eli vittu oon loman tarpeessa. Tuli niin sellainen olo tänään, että nyt todellakin pitäisi vain päästä lomalle koulusta ja kaikesta ja päästä vain olemaan ja ryyppäämään kunnolla (vaikka joinkin tässä maanantaina tällä viikolla kaveriporukan kanssa, koska tiistai oli vapaapäivä. Luonnollisesti omaan tapaani join maltillisesti, joten tänään on ihan normaali olo. Eilen aamullakin oli, kun ajelin Tampereelle.) sekä rauhoittumaan.

Niin, että miksikö tarvitsen lomaa? No siksi, koska tajusin tänään koulussa taas jonkin isomman kokonaisuuden. Vähän vaikea nyt aloittaa kunnolla, kun ei oikein ole saanut vielä pyöriteltyä asiaa päässään kunnolla, mutta siis...

---

Kävinpähän tekemässä ruokaa ja siinä sitten samalla kun tein ruokaa, niin koko ajan jäsentelin ja kirjoittelin tätä tekstiä lisää vaikka oli tarkoitus keskittyä vain siihen itse ruuan laittoon. :D Minun kohdalla taitaa olla vallitseva trendi se, että kun teen ruokaa tai syön, niin silloin tulee aina kaikkein parhaimmat jutut mieleen.

No söin siinä sitten, että saisi vähän aikaa rauhoittua ja aivot saisivat rauhassa pyöritellä asiaa mielessään ja myös saisivat energiaa, että toimisivat paremmin. Tästäkin on muuten tutkimus, jossa osoitetaan kuinka tietyt olikohan glukoosit, toimivat polttoaineena aivoille ja niitä nautittua koko kroppa ja aivot toimivat ja jaksavat paremmin. Sen takia esim. kahvitauotkin ovat todella tärkeitä konepajoissa ja kaikissa firmoissa, koska silloin aivot saavat hetken rauhan ja myös pullasta tai vastaavasta energiaa, joka sitten parantaa ja helpottaa sen ongelman ratkaisemista. Look it up on the google! Ja tämä on fakta. Juuri tämän takia jokin ongelma ratkeaa hetkessä sormia napsauttamalla, kun tulee kahvitauolta takaisin sen ongelman perään ja jos on juonut kahvia, syönyt pullaa, jutellut mukavia ja rentoutunut oikein kunnolla siinä tauon aikana, niin hommatkin luistavat todella paljon paremmin ja tehokkaammin. Ja juuri tämän takia, koska aivot ja koko kroppa on saanut palautua rasituksesta ja saaneet oikeaa polttoainetta jaksaakseen paremmin.

Mutta palatakseni itse asiaan ELI

Tuli tajuttua, että kun siellä luokan edessä esitetään esityksiä ja sanotaan, että tehkää niistä hyviä, niin toisille se on valtava haaste ja he työskentelevät koko ajan ns. ylöspäin kiiveten, kun taas minulle se sama tilanne on vain just another dia show ja minä saan niistä esityksistä automaattisesti hyviä ja minulle se työskenteleminen on ns. alaspäin menemistä vain.

Ja tajusin kanssa, että tämä esitysten näyttäminen toisille luokkalaisille on sosiaalinen tilanne ja sen takia toiset ottavat niin kovia paineita siitä, koska luokassa on muutama, jotka tekevät hyviä esityksiä (minä ja pari muuta) ja sitten toisia, jotka tekevät huonoja esityksiä vaikka yrittävät kaikkensa (tosin ovat hekin kehittyneet paljon) ja kun näitä esityksiä sitten esitetään, niin porukka pitää sitä kai vaistomaisesti jonkinlaisena kilpailu tilanteena ja eivät pidä siitä esitysten esittämisestä sen takia, koska he automaattisesti ovat lähtemässä liikenteeseen niihin esityksiin huonommista lähtökohdista, jolloin automaattisesti saavat "huonompia tuloksia" niistä esityksistä.

Vaikka tilanne ei oikeasti olekaan näin enkä itse sitä sellaiseksi miellä. Kun sanotaan, että tehkää törkeän hyviä esityksiä, niin minä kanssa teen niistä törkeän hyviä esityksiä hyödyntäen kaikkia niitä taitojani ja tietojani kuinka tehdään törkeän hyvä esitys VAIKKA tässä tilanteessa minun pitäisi myös tajuta, älytä, että kyseessä on myös sosiaalinen tilanne ja se sosiaalinen tilanne on kaikkialla läsnä ja että MINÄ olen se, joka asettaa riman korkeuden mille taholle tahansa minä haluan eikä se enää ole toisinpäin.

Ja nyt tulee tekstiä, joka ei sovellu kukkahattu tädeille, mutta toisaalta enpä minä tätä blogiani kirjoitakkaan yleisöni takia ja eikä minun periaatteessa tarvitsekaan huomioida yleisöäni, koska blogien idea ei periaatteessa ole yleisön viihdyttäminen vaikka toisaalta taas blogithan juuri nimenomaan kehittyivätkin juuri kyseisen yleisön takia. Kai se syy miksi blogit syntyivät oli se, että porukka halusi huomiota "give my your attention, coz' I need it to keep me alive" kuten eräässä Spiderbaitin kappaleessa lauletaan. Olikohan King of the Northern. Niin... Niin siinä mielessä minun ei periaatteessa tarvitsisi huomioida yleisöäni, koska yleisöhän on valinnut minut eikä toisinpäin, joten minun ei tarvitse varoa mitä minä sanon yleisölle, koska he kyllä kestävät sen vaan ehkä jopa juurikin toisinpäin eli yleisön pitää varoa sitä mitä he sanovat minulle. Ja tästä päästäisiinkin nätisti Facebookin ja tämän blogin väliseen kytkökseen sekä näiden kahden kokonaisuuden kytkökseen Mensaan, josta aion kirjoittaa vähän myöhemmin tässä samassa blogi kirjoituksessani.

Mutta niin siis, jos jatketaan itse punaista lankaa...

Eli vasta nyt olen tajunnut kuinka vitun tyhmää porukka ihan oikeasti on täällä Pirkanmaalla ja kuinka vitun tyhmää porukka on Pohjanmaalla, josta porukka on tullut tänne Pirkanmaan alueelle tähän kouluun missä minä olen. Alusta lähtien tuli huomattua, että porukka on täällä vitun tyhmää, kun tulin tänne. Hyvin sellaista yksinkertaista, kun he eivät tajunneet minun leikkimielistä savolaista vittuiluanikaan. Mutta nyt vasta tajusin, että kuinka helvetin perkeleen vitun tyhmää porukka ihan oikeasti on. Porukkahan on täällä ihan saatanan oikeasti sellaista palikka aivoa, että huhhuh. Ja tajusin myös sitten, että savolaiset ehkä sitten ovat viisaampia kuin Pirkan- ja Pohjanmaalaiset, koska savossa vittuillaan todella paljon ja siellä sanotaankin koko ajan, että vittuilu on välittämistä ja siellä vittuilu on fine. Täällä taas kukaan ei vittuile toisilleen leikkimielisesti vaan täällä porukka oikeasti vittuilee ihan vittuillakseen eli loukatakseen porukkaa. Koska porukka on niin vitun palikka-aivoa ja TYHMÄÄ! Savossa porukka tajuaa, että vittuilu on älykästä ja ovelaa kommunikointia ja oikeasti välittämistä, koska paremmin tuntemilleen kavereilleen ja tyypeille voi vähän vittuilla ja he ymmärtävät ja tajuavat sen ja sitten taas tuntemattomille tyypeille ei parane alkaa vittuilemaan, koska ei tiedetä, että tajuavatko he sen oikein. Sen takia juuri on syntynyt sanonta vittuilu on välittämistä ja sen takia myös oikein yllätyin kuin Metsolla vittuilin aina vähän yhdelle tyypille ja sitten, kun ohi mennen nopeasti vain huitaisin sanoa ääneen, että "Älä oo tommonen, vittuilu on vain välittämistä, mutta niin tästä asiasta..." ja hän oikein sillä tietyllä tavalla säpsähti ja nosti sillä tietyllä tavalla päätään, kun ihminen tajuaa jotain ja jokin asia oikein napsahtaa ihan loksahtamalla paikoilleen hänen päässään. Siinä vaiheessa tajusin jo vähäsen, että täällä alueella oikeasti vittuilu on ihan oikeasti vittuilua eikä sellaista leikkimielistä jallittamista ja huulen heittoa ja kun toiselle vittuillaan hymyssä suin, niin silloin vaan yritetään loukata toista vähemmän, mutta kuitenkin nyt edes vähäsen loukata, kun taas savon alueella, jos vittuillaan hymyssä suin, niin se on vain sellaista leikkimielistä paijaamista ja ns. sparraamista, että anna tulla vähän tännekin päin, mutta aina kuitenkin hyvässä hengessä. Ja hänkin siis, oliko hän nyt jotain, on sellainen joku ehkä 42 tai 35 vuotias tai sillä tavalla ja vaikka hän onkin noin vanha ja siinä mielessä hänen pitäisi aika hyvin tietää kaikki asiat in and out ja sillä tavalla omata hyvä elämänkatsomus ja hyvä elämänymmärrys, niin siinä mielessä häntä ei pitäisi pystyä enää tuolla tavalla ihan napsauttamaan hereille ja napsauttamaan jotain asiaa hänen päässään ihan uusille raiteille. Mutta niin minä vain tein.

Ja tämän pisteen minä älysin vasta kytkeä tänään tässä luokkatilanteessa tähän minua ympäröivään luokkaan. (Johtuu siitä, että vasta eilen sain uuden sängyn ja jumalauta se on upea ja varmasti sain ihan sairaan hyvät unet sillä. Edellinen sänkyhän oli jotain 13 - 14 vuotta vanha ja nukuinkin nyt viimeisen ehkä puolitoista vuotta lattialla muutaman patjan päällä, niin ei ihmekään, että sain nyt sitten hyvät unet tällä unelma sängyllä.)

Eli vasta tänään tajusin, hyvien yöunien ansiosta viimein, että porukka ihan oikeasti on täällä ihan vitun tyhmää ja vittuilu oikeasti on vittuilua ja he tajuavat minun sanomat asiat koko ajan väärin. Ja sen takia minusta on koko ajan tuntunut vähän vaikealta sopeutua tänne nyt, kun kesän jälkeen palasi takaisin kouluun ja luokka on sillä tavalla tuttu, että porukka on estottomampaa ja tuntevat toisensa, niin nyt sitten myös ne esteet ja solmut, jotka ovat vielä olemassa niin nyt ne sitten aiheuttavat entistä tehokkaammin törmäyksiä, koska kaikki olettavat alitajuisesti, että meidän luokan keskeinen kanssakäyminen on estotonta vaikka todellisuudessa tämä estoton kanssakäyminen ei olekaan niin estotonta kuin se on.

Ja nimenomaan tämän kyseisen tajuamisen minulla laukaisi se, että kun sanoin luokassa englannin kielen tunnilla yhden esityksen aikana, kun he näyttivät yhden videon pitostaattisen järjestelmän toiminnasta, niin siitä sanoin, että hyvin tehty ja siis viitaten tähän kyseiseen videoon, että hekö muka olisivat tehneet noin hyvän videon ja sillä ajattelin vähän vitsailla, että hyvin kyllä olivat tehneet sen videon vaikka todellisuudessahan se oli jonkun muun tekemä. Noo... Toinen luokkakaveri minun edessä sitten sanoi, että ei tämä vielä ole ohitse ja siinä vaiheessa tajusin, että muut eivät tajunneet, että puhuin siitä näytetystä videosta enkä siitä itse esityksestä.

Tietysti tätä voi vähän vaikeuttaa sekin, että minä välillä puhun vähän vaikeaselkoisesti, mutta tässä tapauksessa tilanne oli ihan ilmiselvä ja helposti tulkittava.

Niin tuon tilanteen jälkeen tajusin, että porukka oikeasti tajuaa minun juttuja väärin ihan vain sen takia, koska heidän järjen juoksunsa ei ole kovin nopeaa. Ja tämän takia kai myös Hallilla Patrialla on sellainen vitsi, että miksi egyptiläisillä on kamelit ja Jämsäläisillä on savolaiset? Koska egyptiläiset saivat valita ensin. :) Käytiin siis Patrialla luokkaretkellä, koska ilmailutoiminta siellä ja sen takia sitten kuulin tuon vitsin, kun se meille esitettiin.

Ja tästä kanssa tuli mieleen, että sen takia kai porukka juokin koko ajan, koska he tajuavat koko ajan uusia asioita ja heidän aivot rasittuvat ja he tarvitsevat ns. lomaa ja nollausta kaikesta siitä mitä he ovat tajunneet. Minä taas tajuan nämä asiat koko ajan helposti ja se ei rasita minun aivoja, joten sen takia myöskään en tykkää juoda hirveästi! Toisaalta taas sitten on ollut tutkimuksia, että viisaat ihmiset juovat enemmän kuin tyhmät ja tämä taas on juuri nimenomaan ristiriidassa minun kohdallani, mutta kai silloin toimitaan niistä lähtökohdista, että viisaat ovat silloin niin viisaita, että he järkyttyvät ja tajuavat niin radikaalisti asioita siitä, että kuinka kaikki oikeasti ovat ihan vitun tyhmiä ja ns. työskentelevät tätä ymmärtämistä kohti ns. ylhäältä päin kohti tyhmiä päin. Kun taas sitten tyhmä ihmiset työskentelevät alhaalta ylöspäin tajutessaan kuinka viisaita viisaat ihmiset ovatkaan ja kuinka paljon heiltä onkaan mennyt ohitse eri asioita ennen kuin vasta nyt sitten tajusivat, että kuinka tyhmästi ovatkaan toimineet.

TÄSSÄ valossa taas sitten oma käytökseni osoittautuisi ihan vain keskinkertaista vähän paremmaksi. Eli en siis olisi tyhmä, mutta en myöskään mikään hirmu viisas vaan ihan vain hieman järkevämpi kuin keskinkertainen ihminen eli tyhmä.

Eli jos palataan takaisin siihen luokkatilanteeseen, niin tässä tällaisten asioiden valossa taas sitten näyttää siltä, että toiset näkevät minut parempana kuin he ja olisi oikein minulta olla sillä tavalla kirimättä eteenpäin kuin nyt teen. Minun ei tarvitse tässä porukassa kiriä samalla tavalla eteenpäin kuin mitä minä nyt teen ja tehdä asioita aina vain paremmin, tarkeammin ja oikeammin kuin nyt vaan itse asiassa tilanne onkin päinvastoin nykyään tässä tilanteessa tämän luokan keskuudessa eli toiset kirivätkin minua kiinni.

Tästä tulee mieleen se asia, kun aikoinani olin todella vakavasti ja syvästi masentunut ja siitä pääpiirteiltään selvittyäni juttelin silloisen tyttöystäväni kanssa ja surkuttelin, kuinka olin niin paljon jäänyt muista jälkeen sosiaaliselta kehitykseltäni ja kaikelta muultakin kehitykseltäni ja tajuamiseltani ja sanoin hänelle, että minusta tuntuu kuin olisin höyryveturi suoralla radan osuudella, jossa toiset ovat kirineet ohitse, koska he ovat kehittyneet jo pendolinoiksi ja muiksi tehokkaammiksi vetureiksi ja juniksi, kuten luotijuniksi. Ja siis tässä nyt tarkoitan tätä suoran osuutta elämänä ja suoran pituutta ikänä, junan liikettä elämän etenemisenä ja kasvamisena ihmisenä ja aikuisemmaksi ja niitä vaunuja, joita veturi vetää perässään kokemuksien määränä ja niitä itse kehittyneitä, parempia ja nopeampia vetureita kehittyneinä taitoina, niin sosiaalisina, kuin kaikkina muinakin elämän taitoina.

Oloni siis oli kuin höyryveturilla, jonka piti kiriä kiinni jäätyään jälkeen muista pendolinoista. Voitte siis kuvitella minkälaiselta ylämäkeen juoksemiselta se silloin tuntui ja minkälainen olo minulla oli, koska ihan oikeasti olinkin jäänyt sosiaalisilta taidoiltani ja kaikilta muiltakin taidoiltani muista jälkeen, koska minua oli kiusattu koulussa todella pitkään ja olin ollut masentuneena todella pitkään.

Ja kun hän kuuli tämän, niin hän sanoi, ymmärtääkseni tajuamatta ihan täysin, että mitä tarkoitin, että älä huoli, sieltä sinun takaa tulee luotijuna, joka menee ohitse ja jonka kyytiin sinä pääset hyppäämään ja pääset muista ohitse.

Kun hän tuon kertoi, niin tajusin heti ettei hän ollut ihan täysin tajunnut vertauskuvaani, koska yksi ihmisen elämä on yksi raidepari tässä minun kuvauksessani ja se, että rinnalle ilmestyisi luotijuna, joka sitten pyyhältäisi ohitse, niin se ei käy tähän, koska se olisi toisen ihmisen elämä ja minä en voi vain hypätä elämään toisen ihmisen elämää tuosta noin vain ja yks kaks alkaa kehittymään ja kasvamaan kokemuksiltani ja tajunnaltani "laajemmaksi" ihmiseksi (miettikää tajunnan laajentavia huumeita, kun käsittelette tuota "laajemmaksi" sanaksi, niin saatte oikean käsityksen minkä kaltaista haen tuolla sanalla.) vaan minun pitää päivittää sitä omilla kiskoillani olevaa veturia paremmaksi koko ajan ja rakentaa siitä ajanoloon luotijuna.

JA nyt kun olen tämän luokan keskuudessa, niin heidän silmissään minä olen se luotijuna ja he höyryvetureita. Minä olen se, jota toiset kirivät kiinni enkä minä enää ole se, joka kirii muita kiinni. Ja siis tässä ympäristössä. Edelleen minulla on valtavasti lisää opittavaa siitä kuinka olla ja elää ihmisten kanssa ja mitenkä sosiaalisten taitojen kaikki nyanssit oikein toimivatkaan ja minulla on vielä paljon selvitettävää, että mitä kaikkea minä olen missannut, mutta siis tässä porukassa minun ei tarvitsisi enää kiriä ketään kiinni eikä enää kiriä eteenpäin aina vain kiihtyvämmällä vauhdilla vaan minun pitäisi jarruttaa menoani, mutta siis... En minä aio vauhtiani hidastaa. Minä nautin siitä, kun minä tajuan asioita aina vain enemmän ja enemmän ja tulen aina vain paremmaksi ja kehittyneemmäksi kuin muut.

Mutta toisaalta taas, nyt kun vihdoin ja viimein tajusin tuon sosiaalisen tilanteen homman siellä luokassa, niin siinä porukassa minun pitää yrittää oppia myös elämään tyhmempien ihmisten kanssa, jotta hyvä luokkahenki säilyisi yllä.

Ja tämän takia seuraava asia onkin aika mielenkiintoinen.

Eli olen menossa tämän viikon lauantaina Mensan ÄO-testiin Tampereelle. (tai niin ainakin olen suunnitellut) Ja hommahan lähti ihan vain siitä, että sattumalta päädyin mensan sivuille ja kun siinä sitten lueskelin niitä, niin huomasin, että seuraava testi on tulossa Tampereelle ja sitten seuraavat testit ovat paljon myöhemmin ja jossain todella kaukana, niin tämä Tampereen tapahtuma sattuu sopivan mukavasti tähän lähettyvillä olevalle viikonlopulle, joka nykypäivänä on tämä tuleva tämän viikon lauantai. Niin siinä sitten päätin, että voisihan tuota sitten käydä siellä, kun asia niin kovasti kiinnostaa ja muutenkin olisi mukava tietää virallisen testin perusteella paljonko se oma ÄO onkaan.

Ja huvittavasti nyt kun on tullut mietittyä tätä asiaa, niin sitä enemmän jopa melkein voisi alkaa jännittämään tuon tuloksen puolesta vaikka tämä homma lähti ihan kokonaan alunperin siitä, että kiinnosti vain tietää, että mikähän se minun ÄO sitten on. Että sinällään huvittavaa, että vähän alkaa olemaan sellaisia paineen poikasta ilmoilla sellaisesta asiasta, joka oli tarkoitus tehdä vain ihan huvin vuoksi.

Jotenkin vain alkaa olemaan paineita, että minun on nyt jostain syystä jotenkin pakosta saatava hirmu hyvät tulokset siitä kyseisestä ÄO kokeesta vaikka sinälläänhän juttu oli tarkoitus tehdä ihan vian huvin vuoksi. Tavallaan sitä vain toivon, että ÄO tuloksesta tulisi huippulukemat, jotta pystyisi diagnosoimaan tätä minun tilannettani ja ymmärtämään itseään paremmin ja sitä kytköstä mitenkä minä näen ja kommunikoin toisten kanssa ja miksi minä kommunikoin sillä tavalla kuin minä kommunikoin ja miksi minä tajuan asioita niin kuin minä tajuan niitä ja miksi toiset eivät tajuakaan niitä sillä tavalla kuin minä tajuan.

Ja sitten jos siitä tuloksesta tulee sellainen lukema, joka osoittaa minut vain ihan keskinkertaiseksi ihmiseksi, niin silloinhan se vasta iso kysymysmerkki nouseekin, että mikä minä sitten olen? Tyhmä ihminen, joka kuitenkin tajuaa asioita ja näkee eri asioiden väliset kytkökset muita paremmin ja liittää näitä eri asioita toisiinsa muista todella paljon poikkeavalla tavalla... Että siinä mielessä tuo testi on vähän niin kuin alkanut nyt vähän nostamaan paineita.

Ja nyt kanssa ymmärrän miksi älykkäät ihmiset vain haluat pitää ÄO juttunsa salassa eivätkä mainosta sitä ja haluavat ns. erakoitua tai vetäytyä omankaltaistensa ryhmään. Ei sen takia, että he pitäisivät itseään parempina kuin muut vaan sen takia, koska he haluavat olla sellaisten seurassa, jotka ymmärtävät heitä ja joiden kanssa he voivat olla ihan vain oma itsejään ilman, että kukaan ymmärtää heitä väärin, kun he heittävät jotain ovelaa läppää.

Ihan samalla tavalla ja ihan samasta syystäkin miksi siellä Hallin Patrian alueella pyörii se vitsi, että Jämsäläisten piti ottaa savolaiset sinne asumaan ja tekemään töitä, koska egyptiläiset kerkesivät ensin, koska savolaiset ja pirkanmaalaiset ajattelevat niin eri tavalla ja koska savolaiset ällyyttävät toisiaan ja pirkanmaalaiset toimivat toisin, joten jolloin tietysti sitten tapahtuu tätä kulttuurien yhteentörmäystä, kun savolaisen leikkimielistä vittuilua, sellaista leikkimielistä henkistä sparrausta, ei tajutakkaan oikein. Siis savolaisten mielestä ei tajutakaan oikein. Kun taas tietysti jämsäläiset luulevat tajuavansa sen hyvinkin oikein.

---

Katselin tässä Docventures, salaliittoteoriat ohjelman TV2:lta. Huhhuh mitä settiä. Laittoi todella miettimään asioita. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, kyllä toki. Pitää paikkansa, mutta tuossa Docventuressa tuli ilmi, että tieto myös lisää valtaa. En nyt ala käymään tuota dokumenttia sen tarkemmin lävitse, mutta sanonpahan sen verran, että siinä käytiin lävitse Edward Snowden juttua, NSA:ta, sitä kuinka omasta yksityisyydestään luopuminen myös vähentää henkilön omaa sananvapautta ja sitä kuinka jatkuvalla tietojen urkinnalla ja jatkuvalla yksityisyyden ahtaammalle laitolla myös sananvapautta laitetaan ahtaammalle koko ajan enemmän ja enemmän. Eli siis siinä käytiin todella paljon lävitse sitä kuinka ihmisiä kahlitaan yhä enemmän ja enemmän jonkin tahon alaisuuteen eli omana johtopäätöksenä tässä vetäisin, että jonkun tahon alaisuuteen orjuuteen ja orjaksi. Google on neljänneksi suurin palvelimien valmistaja. IBM oli ykkönen, sitten tuli Dell, kolmantena HP ja sitten Google. Google teki viime vuonna PUHDASTA VOITTOA 16 MILJARDIA DOLLARIA! Eli yhden pienen valtion budjetin verran. Jos jotain "skouppia" eli suhteellisuutta haluaa hakea tähän touhuun, niin Suomen valtion budjetti tällä hetkellä on 54 miljardia euroa. Ja kun ottaa huomioon dollarin ja euron suhteen, niin sanotaanko nyt vaikka, että Suomen valtion budjetti on enää vain 4 kertaa isompi kuin googlen TEKEMÄ VOITTO PER VUOSI!!! SIIS Suomen valtion BUDJETTI vs. Googlen tekemä VOITTO! JA eikä tässä vielä kaikki Google käyttää 2 miljardia dollaria joka vuosi uusien palvelimien valmistamiseen ja tekemiseen. Ja google on niin massiivinen firma nykyään, että se valmistaa ja myy palvelimia itsensä sisällä ja SIITÄ saa tuon 16 miljardia dollaria voittoa! Siis yritys, joka myy itseltä itselleen ja jonka pelkkä VOITTO on 16 miljardia dollaria! Liikevaihto on varmasti jo pienen valtion koko luokkaa eli yksi firma on jo valtion kokoinen rahan käyttäjä. Aika perkeleen massiivinen valta yhdellä firmalla. Ja tämä tuli ilmi tuosta docventuresin ensimmäisestä osasta nimeltään salaliittoteoriat.

Kyseinen jakso todennäköisesti tulee Yle Arenaan jossain vaiheessa, mutta sitä ei vielä ainakaan tällä hetkellä näy siellä.

Mutta siis tässä parit linkit aiheeseen liittyen:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/07/docventuresin-viikon-leffa-citizenfour
http://areena.yle.fi/1-2862262

Tuosta alemmasta linkistä sitten näette ensimmäisen pätkän, sitten siellä sivulla vähän alempana seuraavaksi tulee se 5 min pätkä, sitten se itse leffa Citizenfour ja sitten lopuksi ne tunnin juttelut. Kannattaa katsoa. ;)

Ja siis tuo oli Docventures, salaliittoteoriat nimellä ja 3. tuotantokausi ja 1/8 jakso, joka siis esitettiin tänään (itse asiassa eilen) klo 21:00 - 00:05.

Ainiin ja vielä tuohon edelliseen päälle lisäksi se, että kuinka ihmisiä voidaan jo seurata maksukortin ja vaikka bussikortin avulla todella valtavasti. Noiden kahden avulla tiedetään missä henkilö on käynyt, mitä hän on ostanut, mitkä ovat hänen mieltymyksensä, ketkä muut ovat olleet samassa paikassa hänen kanssaan, onko kyseisillä henkilöillä samoja mieltymyksiä tämän ensimmäisen henkilön kanssa, mikä heidän kulkureittinsä on ollut jne. Ja tuossa oli vasta pintaraapaisu kaikesta siitä mitä jo voidaan tehdä. Tätä vielä vain pahentaa se, kun monta korttia yhdistetään yhdeksi kortiksi, jolloin on vieläkin helpompaa seurata, että missä henkilö käy ja mitä hän tekee, koska kyseinen yksi ja sama kortti käy todella monessa ja valtavassa paikassa ja yhden kortin seuranta on paljon helpompaa kuin useamman PLUS yksi kortti on käyttäjän mielestä mukavampi ja helpompi käyttää, joten sen tyrkkääminen käyttäjälle on naurettavan helppo läpihuuto juttu ja kyseiset seuraajat nauraavat partaansa, että ei perkele kuinka helposti me saadaan urkittua kaikki tiedot tästä ihmisestä esille tuosta noin vain tämän yhden "multikortin" avulla.

NSA:n urkinta on ihka-aitoa todellisuutta. Plus vielä Facebook, google, youtube, twitter ja ja ja parit muut isommat vielä tähän soppaan mukaan, mutta katsokaa se dokumentti, niin saatte noista ne tiedot irti, en jaksa kaikkea kirjoittaa tänne. :)

Ja tästä päästäänkin nätisti tähän yleisö juttuun, josta mainitsin aikaisemmin eli minullahan on yleisöä tässä blogissani jo eli juurikin te hyvät lukijat. Niin tässä on tullut sitten vähän mietittyä, että tavallaan kai minun pitäisi huomioida yleisöänikin tämän blogin suhteen, mutta toisaalta taas sitten blogien idea on enemmän se, että henkilö vapaaehtoisesti päästää toiset lukemaan hänen ajatuksiaan ja hänen ajatuksen kulkuaan.

Toisaalta taas on kyllä tullut huomattua tietty trendi eli tietty määrä ihmisiä käy katselemassa minun blogiani tiettyinä viikonpäivinä aina ja miettiivät, että onkos sinne tullut uutta tekstiä tarjolle vai ei. Eli siinä mielessä tavallaan tätä touhua voisi vähän taas miettiä yleisön kannalta ja aikatauluttaa, mutta sitten taas jos tätä hommaa ja ajatuksien kirjoittamista alkaa aikatauluttamaan, niin tämä menee heti työn puolelle ja minä taas teen tätä vapaaehtoisesti omasta tahdostani silloin, kun jaksaa kiinnostaa ja on aikaa.

Ja sitähän sanotaan, että kiire ja aikataulut tappavat luovuuden ja omasta mielestäni juurikin tämä asioiden pohtiminen ja niiden auki kirjoittaminen tänne blogiin on sitä luovuutta, jota en halua tappaa tai rajoittaa. Joten tämän takia taas ei kyllä ole mitään järkeä tehdä tästä kirjoittelusta työtä aikatauluineen, koska juttujen taso laskisi heti.

Ja muutenkin en minä ole perustanut tätä blogia sille pohjalle, että tänne tulisi tavaraa tasatunnein enkä ole koskaan sitä sellaiseksi muuttanut enkä kyllä haluakaan.

Tämä on kuitenkin minun blogi ja minun väylä purkaa ajatuksiani jonnekin, joka ei ole niin julkinen kuin Facebook, mutta jossa kuitenkin porukka pääsee huomaamaan ne ja pääsevät lukemaan mielenkiintoisesta asiasta.

Ja tässä kanssa tietysti väistämättä alkaa miettimään tätä minun Facebookia ja tätä blogiani ja sitä, että mitä tapahtuu, jos joku tekee kytköksen Facebookin sivuni ja tämän blogin välillä? Mitä todennäköisimmin laitan tämän blogin kiinni ja siirryn muualle. Ehkä sitten ihan vain päiväkirjaan tai johonkin. Koska kuten juuri tuossa vähän ylempänä sanoin, niin kirjoitan tänne sellaisia asioita, joita ei voi facebookissa julkaista, koska saatan anonyymisti puhua myös luokkakavereistani aika suoraan sävyyn ja senhän tietää, mitä siitä sitten seuraa, kun he eivät osaa lukea tätä tekstiä objetiivisesti vaan vetävät subjektiivisen tulkinnan herneet nenäänsä. Tämä blogi, kun ei ole keino loukata ketään vaan tämä blogi on juurikin nimenomaan vapauttaa ajatuksiani päästäni ns. anonyymille harmaalle massalle luettavaksi samalla, kun itsekin saan kirjoitettua ne jonnekin muistiin, mutta kuitenkin pois silmistäni ja mielestäni.

Eli vetoankin teihin hyvät lukijani, että ette kaiva Facebook sivuani esille ettekä linkitä sitä tänne. Te vain pilaisitte sillä tempulla monen hyväntuulisen mielen. Tai sitten, jos olette jo onnistuneet stalkkaamaan ja kaivamaan sen esille, niin pitäkää se tieto ihan omana tietonanne. Arvostaisin sitä.

Mutta, jos vielä jatkaa tuota yleisö juttua ja tuota Docventures juttua NSA:sta, niin voi kanssa miettiä, että kuinka moni tästä minun yleisöstäni on jo nyt näkymättömiä urkinta botteja tai vastaavia ja mitä kaikkea ne ovat jo kerenneet kaivaa minusta esiin ja listata muistiin ja talteen jonnekin. Yksityisyyden menettäminen kuitenkin on jo todellisuutta ja nykypäivää. Huhhuh...

Ja tuon leffan myötä aloin miettimään, että kuinka paljon itse asiassa loppujen lopuksi haluankaan paljastaa itsestäni tänne tähän blogiin, koska mitä jos joku päivä haluankin kaivaa tuollaisia asioita esille, kuten Edward Snowden, jolloin kaikki mitä olen menneisyydessä päästänyt internettiin ja mitä tulen jatkossa ja tulevaisuudessa päästämään voidaan kaivaa esiin ja käyttää minun profiilini luomiseen ja minun etsimiseen. Ja vain ja ainoastaan sen takia, koska haluan oikaista vääryyttä, jota eliitti, poliitikot ja rikkaat ajavat.

Että sellaista... Vielä jäi yksi asia mainitsematta, josta halusin kirjoittaa, mutta tästä viestistä on tullut muutenkin jo niin pitkä, niin pitää kai se lykätä seuraavaan kertaan vaikka se asia tapahtuikin jo n. kuukausi sitten. :)

Ps. Kirjoitin tätä blogia koko ajan samalla, kun tein ruokaa tai valmistelin leipiä ruuan yhteyteen tai muuta vastaavaa. Eli kai minulla vain ajatus juoksee parhaiten silloin, kun teen ruokaa. :D

Kirjoitin myös tämän blogimerkinnän jonkun useamman kymmenen tunnin aikana ja kahden eri päivän aikana, niin sen takia tässä voi olla vähän katkoksia.

Mutta... Ensi kertaan. :)

Joo.

Aloitetaanpas tämä blogi merkintä heti Rockyllä eli on tullut katsottua nyt Rocky 1 ja 2 ja ne ovat olleet oikein hyviä ja mukavia leffoja. Todella mukavan maanläheisiä ja niissä on todella hyviä opettavaisia elämänoppeja. Ei mitään sellaista tyhmää höttöä kuin mitä nykyään Hollywood leffat ovat. Joo siis kyllä itsekin katson kaikkia niitä Hollywood leffoja ja tykkään niistä, mutta näissä Rockyissä on erilainen lähestymistapa. Hollywood leffat ovat aika pitkälti pelkkää fantasiaa ja keksittyä, mutta näissä Rockyissä on ihan oikeaan elämään sovellettavia asioita, joista voi ihan ottaa mallia. Ne ovat sillä tavalla aitoja ja niissä asiat menevät kuin ne oikeastikin pystyisivät menemään.

Erityisesti siitä voi ottaa oppia, että Rocky ei koskaan luovuta. Losers give up but winners talk to doors and take a beating and still keep getting up. Juuri nimenomaan. Voittajat puhuvat oville ja vaikka se tuntuisi kuinka tyhmältä, vastahakoiselta (vastenmieliseltä voisi olla vähän parempi sana tähän, mutta ei kuitenkaan sitä mitä haen) ja naurettavalta, niin silti he jatkavat sen tekemistä ja jatkaavat sille ovelle puhumista ja lopulta sitten voi käydä jopa niin, että se ovi aukeaa ja he saavatkin sen mitä he haluavat. Pitää vain jaksaa jatkaa. Pitää vain jaksaa puhua sille ovelle vaikka kuinka tyhmältä se tuntuisi. So keep on talking. Ja tietysti myös pitää samalla ottaa opikseen, jos sitten lopulta siitä ei tulekaan mitään ja seuraavalla kerralla tulla puhumaan sille ovelle parempien eväiden kanssa.

---

Mitä muuta asiaa tässä sitten, niin...

On tullut tässä mietittyä, että loppujen lopuksi minä olen kyllä aika tyhmä ihminen ja ihmisenä. Joo siis ÄO todennäköisesti on keskiarvon paremmalla puolella, mutta ÄO lähinnä mittaa sitä, että kuinka hyvin näkee parin asian välillä kytköksen ja sitä mikä tulee seuraavaan laatikkoon eli mitä tehdään seuraavaksi, jotta päästään askel eteenpäin. Se ei kuitenkaan mittaa sitä kuinka hyvin näkee ja hahmottaa kokonaisuuden sisäiset kytkökset ja kuinka hyvin osaa rakentaa suunnitelmiaan menneisyydestä saadun historiatiedon mukaan ja niiden pohjalta suunnitella tekojaan tulevaisuuteen. Se ei myöskään mittaa sitä kuinka hyvin pystyy reagoimaan jatkuvasti ja nopeasti dynaamisesti muuttuvaan tilanteeseen eli esim. ihmisten kanssakäymiseen tai ympäristön ärsykkeisiin.

Näen kahden tai ehkä, jopa kolmen asian väliset kytkökset todella helposti ja salaman nopeasti, mutta sitten kun mukaan otetaan joku kokonaisuus ja pitäisi tajuta sen kokonaisuuden sisällä olevat kaikki eri kytkökset toisiinsa ristiin, niin en vain pysty siihen. Todella hyvä esimerkki tästä on Hearthstonen peli.

Pelissä on 30 kortin pakkoja ja pystyn kyllä rakentamaan pakkoja sillä tavalla, että siellä on synergiaa kahden tai kolmen korttiryppään välillä aina, mutta ne ovat muuten sitten irrallaan toisistaan siinä koko pakassa, jolloin kokonaisuus ei toimi kunnolla, koska hearthstonessa koko pakan pitää olla synergiassa sen jokaisen kortin välillä ja tämä tuottaa minulle suuria vaikeuksia ja tämän takia pidän itseäni tyhmänä. Tämä myös vaikuttaa koko elämääni, koska minulle tuottaa vaikeuksia nähdä suurien kokonaisuuksien kaikkien osasten kytköksiä toisiinsa, jolloin lopputuloskin on korkeintaa keskinkertainen vaikka ns. yksikkötasolla pystynkin paljon parempaan, mutta sitten kokonaisuuden tasolla lopputulos on vain keskinkertainen.

Ja kai juuri tämän takia tykkäänkin pelata hearthstonea, vaikka kerta toisensa jälkeen epäonnistun siinä surkeasti, koska sitten, kun opin näkemään eri asioiden välisiä kytköksiä ihan kokonaisuuden laajuisesti ns. koko pakan lävitse ihan laidasta laitaan ja jokaisen osan kohdalla jokaisen osan kytköksen kaikkiin muihin osiin ja jokaiseen osaan, niin uskon, että tämän kaltaisen kyvyn ja ajattelutavan saavutettuani olen kehittynyt ihmisenä ja aikuisena eteenpäin ja paremmaksi ja ns. mieleltäni isommaksi ihmiseksi. Uskon, luulen ja kuvittelen, että kun onnistun oppimaan, kehittämään ja jalostamaan itselleni ihmisenä tuollaista ajattelutapaa lisää, niin monet ovet ja lukot alkavat aueta sen jälkeen elämässäni. Että tuo on se minun seuraava saksanpähkinä, joka minun pähkinänsärkijän pitää murtaa seuraavaksi. Se, että pystyn alkaa käsittelemään isojen kokonaisuuksien kaikkia sisäisiä ristiinkytköksiä keskenään ja näkemään nämä kaikki kytkökset kerralla ja tajuamaan kuinka kaikki nämä kytkökset toimivat ja vaikuttavat kokonaisuuteen.

Let's see how a number cruncher can crunch real life "walnuts."

Tässä heti jo tajuaa, että tuon (melkein kirjoitin ongelman, mutta ei se mikään ongelma ole, sillä ei ole mitään negatiivista ulosantia eli outputtia) haasteen murskaaminen auki, jotta sen sisältöä pääsee hyödyntämään, vaatii täysin uutta ja erilaista ajattelutapaa.

Tilanteen voisi melkein ehkä hahmotella sillä tavalla, että on tällainen huoneen kokoinen mekaaninen tietokone (kuten ennen tietokoneet olivat kooltaan), jossa on kaikenlaisia liikkuvia osia, vipuvarsia, pyöriviä rattaita, punnuksia ja painoja, vaijereita ja liikkuvia osia, jotka tavallaan soveltuvat murskaamiseen, mutta ne ovat osa kokonaisuutta, jossa ne lopulta osallistuvat numeroiden murskaamiseen ja se varsinainen tämän laitteen "suu" murskaa asioita ihan eri tavalla kuin mitä tämä nykyinen haaste vaatisi ja tämän laitteen ulostulo portti, eli tulostin tai näyttö tai jokin muu vastaava feedback järjestelmä, joka antaa lopputuloksen näkyville, toimii ihan eri tavalla kuin mitä tämä nykyinen haaste vaatisi.

Joo tokihan tämän nykyisenkin haasteen eli tämän saksanpähkinä voisi vain heittää sinne jonnekin rattaiden väliin, kyllähän se siellä murskautuisi, mutta lopputulos olisi vain jotain muhjua, jossa on kuoren palaisia ja jotain epämääräistä kokkareista tahnaa, jossa on kaikkea muutakin seassa, kuten öljyä, joten lopputulos olisi mahdotonta hyödyntää siihen tarkoitukseen mihin se olisi tarkoitus hyödyntää eli sen saksanpähkinän sisällön syömiseen eli sen pähkinän sisältämän tiedon hyödyntämiseen.

Toisin sanottuna siis tämä  tarkoittaisi oikean elämän tilanteessa sitä, että pelatessani hearthstonea joku toinen tekisi minulle pakan, joka toimisi oikein hyvin ja vastustajan olisi joku surkea pelaaja, jonka ylitse sitten vain noob stomppaisin ja steamrollaisin. Kivaahan se olisi, mutta siitä ei opi mitään, se ei kehitä mitenkään ja minä en saa mitään uutta tietoa siitä tapahtumasta enkä kehittyisi ihmisenä enkä pelaajana paremmaksi ja tehokkaammaksi. Tai toinen tilanne samassa pelissä voisi olla vaikka esim., että tekisin kyllä pakan itse ja pelaisin toista vastaan jne., mutta se pakka olisi hyvin yksinkertainen, ei kovin hyvä edes loppujen lopuksi ja sitten sillä vain tulisi pelattua jotakuta kohtalaisesti pärjäävää vastaan. Sitten jossain vaiheessa tulisi kortti, joka antaa +2 hyökkäystä kaikille pelikentällä oleville jölleilleni ja sitten vain voitan. Vähän kuin sitten vain painaisin "I win" nappia. Ei siitäkään opi mitään.

Niin siinä mielessä tämä nykyinen haaste on kuin kaappitietokone vs. saksanpähkinä ja tälle kyseiselle tietokoneelle annetaan käsky, että murskaa saksanpähkinän kuori ja hyödynnä sen sisältö omaan käyttöösi vahingoittamatta sitä ja hyvä laatuisena.

Tämä pulman ratkaiseminen vaatii koko järjestelmän rakenteen täysin uudelleen rakentamista täysin erilaiseksi aina rungosta ja perustuksista lähtien ja koko toimintaperiaatteen täysin uudelleen suunnittelua. Ainoastaan lopputulos pysyy melkein samana, mutta sekin muuttuu sillä tavalla, että tämän periaatteessa täysin luurankoa myöten uudelleen rakentamisen jälkeen kyseinen järjestelmä pystyy murskaamaan sekä numeroita, että saksanpähkinöitä.

Se vaatii paljon ja se vie aikaa ja silti murksaimen pitäisi kuitenkin koko ajan pyöriä ja tuottaa tulosta, mutta sitähän se on. Vanha on obsolete, vanhentunutta, riittämätöntä, ja pitää tunnistaa mikä siinä on hyvää, mitä siirretään eteenpäin ja mitä kaikkea siitä pitää kehittää ja rakentaa uudelleen, jotta se pystyisi vastaamaan nykyisiin, seuraaviin ja tuleviin haasteisiin paremmin.

Dynamiikkaa ja kehittymistä. Jatkuva kehittyminen eteenpäin. Ei voi vain pysähtyä paikoilleen ja olla muuttumatta tai jossain vaiheessa se järjestelmä ei vain toimi enää, kun niitä saksanpähkinöitä tulee siihen vierelle vuoreksi asti ja ne kaikki pitäisi sitten murskata vanhalla tavalla tämän vanhan järjestelmän rattaiden välissä. Sitä järjestelmää ei ole suunniteltu siihen ja vaikka sitä saisikin muokattua sellaiseksi, että lopputuloksessa ei olisi öljyä yms., niin silti se lopputulos olisi muhjua, jota ei haeta vaikka sen kaikkien parannuksien jälkeen pystyisi syömään. Ja plus kaiken lisäksi kyseisestä koneesta varmasti loppuu rattaat kesken jossain vaiheessa ja kaikki ne rattaiden väleihin tungetut saksanpähkinät kuormittavat ja rasittavat kyseistä konetta väärällä tavalla ja hidastavat sitä sen varsinaisessa työssä eli numeroiden murskauksessa ja myös vielä kaiken lisäksi huonontavat numeroiden murskauksen lopputulosta.

-----

Tässä, kun rakentelin Hearthstoneen yhtä dekkiä vähän noiden asioiden pohjalta mitä pohdin tuossa ja ihan suoraan youtubesta löytyvien parempien pelaajien dekkien runkojen rakenteita kopiomalla, niin rupesin miettimään, että kuinka minä itse rakennan omaa elämääni eteenpäin? Mikä on minun elämäni seuraava rakennettu pakka?

How do I construct my life? Minkälaisen rakennetun dekin minä meinaan tehdä seuraavaksi elämäni seuraavia vaiheita varten? Ja tässä, kun mietin niin yksi oleellinen osa sitä on uusi sänky, jonka siis kävin tässä perjantaina jo ostamassa. Sain ihan sairaan halvalla, kun oli -40%, koska loppuun myynti ideaparkissa. ;D (Yleensähän se on enemmän sääntö kuin poikkeus, että jos tuote on tarjouksessa, niin siinä on silloin jotain vikaa, koska se ei ole myynyt ja sen takia sen hintaa tiputetaan, mutta nyt kuitenkin mitä todennäköisemmin tarjous johtui vaan siitä loppuunmyynnistä, koska tavara vain piti saada ulos). Erillisvyöhykejousitus, visko petauspatja, 120 cm leveä ja kotiinkuljetus. Kotiin kuljetus maksaa 120€ eli ihan sairaasti, mutta en nyt keksinyt, että mistä saisin peräkärryn tähän hätään ja samalla sitten vanha viedään pois. Että sillä voi sitten lohduttautua ja toimitusmatka kuitenkin on siinä jotain 100 km, kun Lempäälän Ideaparkista pitää siirtää tavara tänne Mänttään. Ja koko komeus maksoi alle tonnin! 910€, jos tarkkoja ollaan plus vähän päälle, kun tilinhoito maksut, koska osamaksut, ei kuitenkaan korkoa. Ilman kotiintoimitusta hinta olisi ollut siis alle 900€. Eli jotain 790€ ja vähän päälle, koska osamaksu. Eli näin äkkiseltään voisi sanoa, että ihan sairaan hyvä diili! ^^

Ja kuitenkin, kun ottaa huomioon, että nykyinen sänkyni alkaa kohta olemaan 14 vuotta vanha ja saman verran myös itse petauspatjakin, niin se kyky tukea selkää oikein on jo aika surkeassa kunnossa. Joo toimiihan se, mutta ei se selälle hyvä enää ole, niin sillä sitten olen nukkunut lattialla ja lattialla nukkuminen taas ei ole hyväksi alaselälle, kun tykkään nukkua kyljelläni ja vaikka lattia tukeekin todella tehokkaasti, niin se ei jousta tippaakaan, niin kyljellään nukkuessaan sitten alaselkä (ja itse asiassa tarkemmin sanottuna ristiselkä) jää aina vääristyneeseen mutka-asentoon, niin se sitten edesauttaa sen kipeytymistä ja lihakset ovat koko ajan sitten jumissa.

Niin siinä mielessä tässä jo vähän aikaisemminkin mietin, että seuraava järkevä siirto elämässäni on oikeasti hankkia kunnollinen sänky ja nyt toivonmukaan mitä todennäköisimmin sen sitten saan. :D

Että siinä on sitten elämäni rakennetun pakan seuraava siirto. Kun nukkuu hyvin, niin aivot ja kroppakin lepäävät paljon paremmin ja ns. homma alkaa soljumaan paljon paremmin pään ja kropan lävitse. Meno on paljon esteettömämpää. Järki leikkaa partaveitsen terävästi ja mihinkään paikkaan ei enää kolota ja homma vain virtaa niin kuin juokseva vuoripuro alaspäin.

Ja juurikin tämä seuraava siirto mahdollistaa sitten muiden seuraavien siirtojen tekemisen tehokkaammin ja järkevämmin ja itse toteutus sitten siinä piinapenkissä suoritettaessa onnistuu paljon paremmin, tehokkaammin ja vähemmillä virheillä.

Tiesittekö muuten, että kun naisiin tutustuu siinä mielessä, että haluaisi päästä parisuhteeseen asti, niin siinä matkan varrella ei saa tehdä yhtäkään virhettä? Jutellessa mukavia ei saa tehdä yhtäkään virhettä eli ei saa sanoa mitään tilanteeseen sopimatonta tai väärää, ei saa sopiessa paikkaakaan missä nähtäisiin tehdä yhtäkään virhettä, aktiviteettejä valitessa ei saa tehdä yhtäkään virhettä, tavatessa ja antaessa ensi vaikutelmaa ei saa tehdä yhtäkään virhettä ja sitten siinä kasvotusten jutellessakaan ei saa tehdä yhtäkään virhettä plus vielä sen jälkeenkään ei saa tehdä yhtäkään virhettä moneen kuukauteen, mutta sinne asti en ole vielä päässyt. Viimeistään tuossa kasvotusten nähdessä ja jutellessa on tullut sitten tehtyä virhe. Aika HC meininki, kun sitä miettii, mutta eipä siinä. Sellaista elämä on ja pitää vain tehdä ahkerasti töitä, että oppisi puhumaan juuri oikeita asioita oikeaan aikaan oikealla tavalla oikeassa paikassa. Juuri niin kuin Hearthstonessa on tärkeää "stay on the curve" eli vapaasti suomennettua pysyä (mana) kaarella ja pitää tempo oikeana. (Netistä löytyy noille termeille selityksiä. Look them up. ;) )

Että siinä mielessä... Eihän missään grand tournamenteissakaan voi tehdä virheitä. Se puoli voittaa aina, joka tekee vähemmän virheitä ja tekee enemmän oikeita valintoja oikeisiin tilanteisiin oikeaan aikaan oikeassa paikassa oikealla tavalla oikealla toteutuksella. Ja se on elämää, joten ei  voi vain masentua, että ei osaa mitään. Se on kaikkein tyhmintä, että masentuu tappioista, koska tappioista oppii kaikkein parhaiten uutta ja niistä saa tietoa siitä, että missä pitää parantaa ja mitä kannatta tehdä, jotta tulee paremmaksi vaikka pelaajaksi tai tekijäksi tai joksikin muuksi. Erityisesti silloin, jos on erittäin hyvät dokumentointi välineet, niin silloinhan niitä kaikkia tilanteita pystyy analysoimaan excruciatingly tarkasti (eli sillä tavalla sietämättömän murskaavan tarkasti). Jokaisen ns. siirron voi purkaa täysin atomeiksi ja analysoida jokaikisen kohdan siitä, että mistä se tilanne alkoi, mikä siihen johti, miksi tehtiin tälläisiä päätöksiä, mihin ne päätökset johtivat, miksi, mitenkä tilanne jatkui siitä, mikä olisi ollut oikea vastaus kyseiseen tilanteeseen jne. Kunnolla dataa vaan purkamaan auki. Sitä tulee metri tolkulla, joten kannattaa ottaa opiksi siitä, koska sitten, kun voittaa, niin siitä ei saa tasan tarkkaan mitään irti. Korkeintaan voi vain todeta sen, että tein kaiken oikein GG. Se ei kerro yhtään mitään. Teit oikein. Ok. Entä sitten? No, kun teit oikein, joten teit oikein ja kaikki meni oikein, joten lopputulos on "oikein" eli voitto tai tavoite tai maali, mikä ikinä. Pääsit maaliviivan ylitse ykkösenä GG GJ. Siitä datasta ei saa mitään irti. Korkeintaan sen, että jos olisit tehnyt sen tai tämän toisella tavalla, niin tällä tavalla olisit hieman saanut hienosäädettyä sitä ja tätä tilannetta ja sitten siihen tilanteeseen olisi ollut vähän paremmat lähtökohdat yllättävän tilanteen varalta, mutta loppujen lopuksi sillä nyt tässä tapauksessa ei ollut väliä, koska haluttu lopputulos saavutettiin eli voitto, maali, tavoite. Done GG, move on. Next jne.

On pakko ottaa turpaansa, jotta oppisi uutta. Tietysti on myös muitakin tapoja oppia eli miettimällä kuinka vähentää virheitä ennakkoon eli hyvä suunnitteleminen, mutta esim. ihmisten kanssa keskustellessa a) ei ole aikaa miettiä ja analysoida pitkään tilanteita b) keskustelua ei voi koskaan miettiä päässään ennalta, koska toisen persoonaa, luonnetta ja hänen reaktioitaan tilanteeseen ei vain voi simuloida ja c) simulaatiota aina karsivat kaikkea poikkeen ja yksinkertaistavat asioita, joten on vain pakko puhua ja jutella paljon kaikkien kanssa ja ottaa opikseen jokaikisen keskustelun jälkeen, että kuinka parisuhteeseen johtavan keskustelun on tarkoitus mennä.

Että siihen malliin...

Niin ja ajattelin kanssa myös ostaa uuden puhelimen. Ehkä. Z3 Compact vaikuttaisi pätevältä kaikin puolin kompromissilta. Z3+ kiinnosti, mutta sen +100 - 150€ hinta taas ei. M5 kiinnosti kaikista eniten, mutta sen jotain 650€ hintalappu ei pahemmin kyllä kiinnostanut. Ihan sairas hinta puhelimesta, joka kestää sen ehkä... 5 vuottta korkeintaan. Ihan siis sairasta. Minun nykyinen on vähän päälle 5 vuotta vanha ja se on jo ihan romuna softwaren ja ulkoisen olemuksen puolesta, vaikka se toimiikin edelleen loppujen lopuksi täysin moitteettomasti JA tämä on vielä oikein puhelimien panssarivaunu ja kunnon panssaroitu tankki. Ja vaikka olenkin yrittänyt pitää tätä kunnolla ja huolella, niin siitä huolimatta tämä on ottanut sen verran paljon moukarointia (kiitos Androidin pakotetun OS päivityksenkin takia), että ihmettelen kyllä suuresti, jos minun seuraava lasista tehty puhelin kestää jopa näinkin kauan eli 5 vuotta. Nykyään, kun puhelimet tehdään vain hajoamaan tai auttamatta tarkoituksella ja tahallaan vanhenemaan.

Mutta pitää mennä sillä mitä on tarjolla. ...Ja samalla tavallahan Hearthstonen arenakin toimii eli sillä mennään mitä tarjotaan. ;) Eli pakka pitää rakentaa niistä korteista, mitä tarjotaan.

Että pitääpä lähteä rakentamaan seuraava pakka elämäni seuraavia vaiheita varten. :)

Tästä taustamusiikkia näin alkuun:
https://www.youtube.com/watch?v=YIkavX1MjEE
(Oikeasti ihan surkea miksaus Fatboy Slimiltä ja muutenkin aika surkea setti, mutta menköön nyt tämän kerran. Nämä kaikki myöhemmät Fatboy Slimit miksaukset ovat olleet oikeasti todella surkeaa kuraa.)

Joo... Niin tuli tosissaan vedettyä kunnon päikkärit, mutta ennen kuin menen siihen, niin mennään vielä siihen 8.8.2015 päivämäärään ja klo 9 aikaan.

Eli siihen päivämäärään, kun sanoin, että silloin saattaa tapahtua jotain tai olla tapahtumatta. Noo myöhemmin ainakin tajusin, että olen silloin Nastolassa pelikaveriporukan kanssa ja me pidetään siellä vielä yhdistyksen kokous. Eipä siinä. Ei sinä päivänä ainakaan tuntunut tapahtuvan mitään merkillistä.

Ainut asia, jonka laitoin merkille oli se kuinka Venäjä lisäsi ulkomaisten tuotteiden pakotteita ja tuontikieltoja heidän valtioon ja nyt sitten tässä pari päivää takaperin kuinka Venäjällä aletaan tuhoamaan ulkomaisia tuotteita. Että sinälläänhän tuona päivänä ei välttämättä tapahtunut mitään, mutta eihän sitä Tsunamiakaan havaita ennen kuin se on kohta iskemässä rantaan.

Niin sillä sitten tässä olen miettinyt, että onko Putinin tavoite oikeasti ihan tietoisesti kurjistaa oman maansa kansalaisten elinoloja ja tilaa? Koska se nyt kuitenkin näyttää siltä. Ensin Eurooppa lätkäisee pakotteet Venäjää vastaan eli estää venäläisiä merkkihenkilöitä yms. liikkumasta, sitten Venäjä vastaa tähän estämällä ulkomaisten tuotteiden ja henkilöiden heidän valtioon. EU laittaa lisää pakotteita ja Venäjä myös, eli siis suomeksi sanottuna estoja, ja nyt Venäjällä jopa TUHOTAAN länsimaisia tuotteita, kuten Hollannin kukkia... Ja oikeasti täysin mitään oikeaa ja järkevää syytä. Plus tähän päälle sitten kaikki Suomen ympärillä valtavasti lisääntyneet ilmatila loukkaukset ja venäläisen sotakaluston liikehdintä ympäri eurooppaa ja erityisesti Suomea.

Niin kyllä nyt tässä kaikki merkit alkavat minun päässäni osoittamaan sotaan. Kyllä sotaan. Ja sodan lietsontaan Putinin puolelta. Miettikääpäs nyt sitä. Parempien tuotteiden ja diplomatiaa ja välejä kunnossa pitävien ihmisten ja tuotteiden estäminen maahan, parempien tuotteiden tuhoaminen ja oman kansansa hyvinvoinnin kurjistaminen, länsimaiden syyttely ja lisääntynyt sotakaluston aktiivisuus. Plus valtavat määrät miehiä ja kalustoa koulutusleireineen ihan Suomen rajan lähellä. Ja tähän päälle vielä kansan aktiivinen aivopesu, jonka tuloksena jonkinlainen osa venäläisistä tukee jo Putinia ja hänen toimiaan ja he puhuvat kuinka Putin tekee oikein auttaessaan kyseistä maata talousongelmista.

En nyt halua tässä yrittää tehdä mitään lietsontaa kansanryhmää vastaan tai muutakaan kauhukuvien tai pirujen maalailua seinille ja toivottavasti olen täysin väärässä, mutta nämä asiat nyt vain kytkeytyvät minun päässäni näin päin.

Ja kun kansa saadaan tukemaan Putinin tekoja ja hänen tekojensa taustalle, niin silloinhan valtio voi tehdä mitä tahansa ja sitä voidaan jopa lähteä soitellen sotaan näyttämään heille väärin tekeville, että heillä on paha olla ja he menevät korjaamaan sen pahan olonsa sillä tavalla, että sotivat toisia maita vastaan ja poistavat toiset maat, jotka tekevät heille pahaa oloa vaikka asia ei oikeasti ole näin. Se paha olo tulee itse valtion sisältä itsestään ja sen johtajasta, joka haluaa kylvää sitä pahaa oloa oman kansansa päälle.

Että en tiedä onko tuo 8.8.2016 klo 9 sitten se päivämäärä ja aika, kun jotain ratkaisevaa tapahtuu.

Kaiken lisäksi plus vielä kerran; maailmalla on sodittu jatkuvasti iät ja ajat aina historian ensiaskelista lähtien ja Euroopassakin on sodittu jatkuvasti. Oli Caesaria, Napoleonia, Hitleriä jne. Ihmiskunta on muutenkin sotinut aina isosti n. 50 vuoden välein ja nyt on vielä menossa ennätyspitkä rauhanaika eli jotain 70 vuotta, jonka kunniaksi ihan tehtiin jotain mitallejakin tai jotain lätkiä muistoksi.

Ja plus vielä sekin tähän päälle, että meillä oikeasti menee liian hyvin. Ihmiset valittavat kaikesta todella mitättömästä ja olemattomasti ja ei-oleellisesta. Esim. minun luokkakaverilleni oli melkein hänen maailmansa kaatava vaikeus alkaa kirjoittamaan hänen tablettinsa (eli täppärin) näppäimistöllä nopeasti, sujuvasti ja ilman virheitä. Hirveä vinkuminen valitus ja tuskailu kuinka kirjoittaminen on vaikeaa. Itsekin alkuun tuskailin sen kanssa vähäsen, kun se ei oikein luonnistunut, mutta minä en valittanut vaan tein töitä sen eteen, jotta opin sen erikoisen näppäinten levitetyn asettelun ja tein töitä, että opin kirjoittamaan sillä nopeasti ja tarkasti.

Nyt näin syyslukukaudella se onnistuu todella hyvin ja nopeasti ja tarkasti ilman vaivaa vaikka alussa se oli hankalaa ja nyt kun kuulin kaverin valittavan siitä, niin tuntui oikeasti, että kylläpä sinäkin vähästä valitat. Ja varmaan nyt mietitte, että kuinka hän on pärjännyt tänne asti kirjoittamatta mitään hänen täppärillään, niin meidän toisessa luokassa, jossa me oltiin, niin meillä oli siellä läppärit ja ns. normaalin näppäimistön tapaiset näppäimistöt, joilla kirjoittaa.

Ja siis muutenkin, kun katsoo kaikkia lehtiartikkeleita ja juttuja mistä ihmiset kinastelevat ja riitelevät, niin todellisuudessa, kun niitä oikeasti miettii, niin ne ovat todella mitättömiä asioita ja aivan turhia kinastelun aiheita. Sinällään se on hyvä merkki, koska tämä tarkoittaa, että ihmisillä on enemmän aikaa käyttää aivojensa kapasiteettia kaikkeen pikkutarkkaan suunnitteluun ja miettimiseen ja nykypäivänä ihmismielellä on enemmän aikaa kyllästyä ja keksiä itselleen kaikkea tekemistä. Mutta toisaalta taas se tarkoittaa juurikin tätä, että kaikesta turhasta aletaan valittamaan ja asiat ovat liian hyvin.

Itsekin olen monesti miettinyt hiljaa mielessäni, että vähästäpä sinäkin valitat tai vähästäpä sinäkin tuskastut tai vähästäpä sinäkin kimpaannut (eli vähän kuin suuttua, mutta ei kuitenkaan ihan. Ehkä vähän kuin suuttua ja tuskastua.), kun olen kävellyt tai mennyt erilaisten tilanteiden ohitse tai nähnyt erilaisia tilanteita tai lukenut niistä tai muuta vastaavaa.

On näitä esimerkkejä paljon muitakin, kun ihmiset alkavat valittamaan todella mitättömistä asioista ja heidän pitäisi oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa paukuttamaan sitä ongelmaa vastaan ja nousta sen ongelman tai asian herraksi tekemällä jotain sen asian eteen ITSE sen sijaan, että vain valittaisi ja pyörisi lattialla potkien ja sätkien, että en tahdo. Todella paljon.

Ja vielä, että ihmisillä on tapana unohtaa historian opetuksia ja kullata menneitä muistoja, jonka seurauksena sotakaan ei enää tunnu niin pahalta asialta, jolloin sitten on paljon helpompi taas lähteä sotaan.

Mutta ei kai siinä. Siihen minun päikkäriin ja uneen. :) Mutta nekin olivat aika rajut päikkärit, jos niin voisi sanoa. :D

Eli näin unta, kun olin kotona ja istuin (nykyään isäni) vanhempieni talossa eli kotonani, katselin keittiö ikkunasta ulos ja äitini istui minua vastapäätä, vanhempani ovat siis eronneet jo monta vuotta sitten, ja sitten alan katselemaan, että kylläpäs tuolta ikkunan toiselta laidalta nousee korkea ja muhkeat todella mustat ukkospilvet, jotka ylettyvät melkein maahankin asti. Ihmettelin niiden väriä ääneen äidilleni, kun ne ovat niin kovin mustat, yleensähän ukkospilvet ovat sellaiset tummansiniset tai sellaiset. Nämä olivat mustat ja selvästi erottuivat ympärillä olleista sadepilvistä. (Meidän talon kohdalla ei kuitenkaan satanut vettä ja aurinko siis paistoi meidän ns. keittiön ikkunan takaa talon toiselta puolelta sinne päin minne me katselimme.) Otin kännykkäni esiin ja otin kuvan niistä mustista pilvistä ihmetelläkseni niitä myöhemmin.

Sitten kuulin suihkukoneiden viheltävää ja repivää ääntä ja näin kuinka pommi räjähti ikkunan toisella laidalla meidän "toiseksi lähimmän naapurin talon lähellä" (joka siis sijaitsee muutaman pellon takana meidän talosta katsottuna). Näin ensin valkean kuplamaisen ja hieman sienipilveä muistuttavan savupilven ja sen ympärillä tätä samanlaista mustaa savua. Sanotaan, että tämä valkea savukupla oli sellaisen omakotitalon kokoinen eli ei nyt mitenkään kovin iso tai voimakas, mutta kyllä se silti iso oli, koska se oli vasta sen räjähdyksen ydin ja se tietysti kasvoi siitä isommaksi, kun se alkoi muodostamaan tätä mustaa savua. Taisin ehkä saada juuri siitä räjähdyksestä kuvan kännykkääni ja se uni pikkuhiljaa loppui siihen. Meidän talosta katkesi sähköt ja olin sillä hetkellä vähän onnellinen, että olin juuri saanut lämmitettyä hampurilaisen mikrossa ja olin valmis laittamaan täytteet sen sisään, jotta saisin sen syötyä, koska olin nälkäinen siinä unessa, mutta samaan aikaan tunsin, että kuinka mitättömäksi se asia välittömästi muuttui, kun se kyseinen räjähdys oli tapahtunut ja meidän talosta oli katkennut sähköt, koska tajusin heti, että nyt on syttynyt sota ja se, että minulla on nälkä ja oli ihan kiva juttu, että sain lämmitettyä hampurilaisen mikrossa valmiiksi asti, niin kuinka mitättömäksi ja pieneksi murheeksi tämä minun nälkä ja se, että sain hampurilaiseni lämmitettyä ajallaan muuttuivat.

Oli syttynyt sota ja nyt on vähän isompiakin murheita kuin minun nälkä ja se, että en olisikaan saanut lämmitettyä hampurilaistani ajoissa.

Asiat suorastaan pamahtivat räjähdysmäisesti perspektiiviin heti.

Että toivonmukaan tämä minun päikkäri ei ollut mikään enneuni, mutta enpä minä sitä oikein pysty uskomaan, koska minun vanhempani eivät ole olleet toisiinsa yhteyksissä vuosiin ja he ovat olleet eronneet jo siis nuo monta kyseistä vuotta. :) Että I would say don't worry.

Mutta sellaista tänään.

Ja mietin kanssa tässä, että minähän voisin kirjoittaa jotakin muutakin minun blogiini, josta olen aikonut kirjoittaa jo monta kertaa aikaisemmin. Puhun nyt siis niistä alkupääni aikaisemmissa blogikirjoituksissa kirjoittamistani asioista, jotka ovat sitten jääneet rästiin.

Joo eli tästä Manual for Life blogin nimestä eli mistä se tulee?

Minähän olen jo kertonut, että minähän olin siis aikoinani erittäin vakavasti masentunut ja sitten, kun aloin pikkuhiljaa selviämään siitä masennuksesta, niin aloin vähän miettimään, kun suurin osa minun teini-iästäni oli mennyt ihan täysin ohitse ja minun elämäni ei ollut mennyt kuin normaalin ihmisen elämän, niin mietin, että mikä se elämän tarkoitus sitten on? Miksi me elämme ja mitä elämällä on tarkoitus tehdä?

Nykyäänhän minä siis tiedän, että elämä on tarkoitettu elettäväksi ja kokemuksien hankkimiseksi. Pitää tulla ja mennä, nähdä ja kokea, haistaa, maistaa, tuntea, rakastua ja vihastua. Elää ja käyttää koko kroppaansa ja mieltään, koko sitä tunteiden skaalaa ja kaikkia taitojaan, joita on kartuttanut ja aina tulee kartuttamaan. Tosin tietysti kaikkia oikeaan aikaan oikeassa paikassa, joka myös on yksi taito. ;)

Mutta aikaisemmin, kun en oikein tiennyt, että miksi edes olen täällä tai mitä virkaa minulla on, niin kasasin tällaisen Manual for Life tekstitiedoston netistä löytyneistä jutuista siitä, että mitä elämällään on tarkoitus tehdä ja mihin elämä on tarkoitettu käytettäväksi. Hence the name, manual for life, ohjekirja elämälle, elämän ohjekirja, käyttöohje elämälle, elämän käyttöohje.

Kyseisessä käyttöohjeessa on 62 A4 sivua ja ideana oli, että kasaan siitä monisatasivuisen, mutta se sitten vain jäi jossain vaiheessa ja lopulta melkein unohtui, mutta se on siitä lähtien, kun sen loin, ollut minun tietokoneeni työpöydällä ja on vielä tänä päivänäkin. En muistaakseni edes ole lukenut ihan jokaista kohtaa lävitse siitä, mutta luin kuitenkin paljon siitä lävitse. Tein siis sen copy-paste periaatteella. Osa ohjeista on ihan suoraan käytettävissä sellaisenaan, mutta osaa pitää osata soveltaa ja lukea rivien välistä. Taisi mennä sillä tavalla, että ensimmäiset 100 olivat suoria ohjeita ja seuraavat ovat enemmän sovellettavia.

Ja nytten ajattelin jakaa sen teidän kanssa, koska minulla sille ei oikeastaan eikä tietääkseni ole enää käyttöä. :)

http://www.filedropper.com/manualforlife

Siinäpä se.

Tuli muuten mieleen tässä kirjoitellessa, että joskus olen saattanut tännekin kirjoittaa, että jos minulle ei olisi tapahtunut sitä pientä hammastapaturmaa ja sitä erittäin vakavaa masennusta, niin saattaisin olla paljon itsevarmempi, röyhkeämpi ja tavallaan törkeämpi ihminen, mutta ehkä parempi sana olisi terveemmin itsekkäämpi.

Ja arvatkaapa mitä? Tässä nyt viime aikoina on tullut huomattua, että nuo alkavat toteutua ja olen muuttunut juurikin tuollaiseksi itsevarmemmaksi, röyhkeämmäksi ja enemmän terveen itsekkääksi ihmiseksi, joka tulee ja menee miten haluaa. Eli kai tässä voisi alkaa kohta sanomaan, että sitä ollaan vihdoin ja viimein palauduttu niille raiteille, joilla minun olisi pitänytkin kanssa olla menossa kaikki nämä 26 vuotta ja joilla minun olisi pitänyt jatkaa sellaiset ehkä reilu 13 vuotta sitten ennen kuin tuo kyseinen tapahtuma tapahtui.

Mutta eipä tuo ainakaan minua haittaa, että on muuttunut tuohon suuntaan. :) I like my new me. Ja muutenkin tykkään tästä itsessäni, että minä olen aina ollut juurikin tällainen kameleontti, joka on aina ajan myötä muuttunut ja kehittynyt ja nytkään tämän tilanteen tunnistaessani ei ole tapahtunut mitään poikkeuksia.

Kameleontti minä...

Tästä on hyvä jatkaa. :)

See ya.